100 vuotta täyttäneessä Fagerkullassa eletään idylliä

Vanha Högforsin tehtaan työläisasuinalue Fagerkulla rakennettiin 1920-luvulla, joten siellä on vietetty tänä vuonna 100-vuotisen olemassaolon merkkivuotta. Alueella on myös tätä vanhempia rakennuksia, ja niiden muodostama kokonaisuus on oma mielenkiintoinen työläismuseoalueensa. 1920-luvun jäljellä olevat talot ovat remontoituina asuinkäytössä.
Fagerkulla oli 1960-luvulle asti elämää kuhiseva oma kylänsä. Kussakin talossa oli kuusi asuntoa, pienimmät hellahuoneita eli nykysanoin yksiöitä, suuremmat taas parihuoneita, huoneen ja keittiön asuntoja. Niissä asusteli isojakin perheitä, asumisväljyys, tai siis asumisahtaus, oli aivan toista luokkaa kuin nykyisin. Fagerkullassa oli 1930-luvulla oma leipomo, pesula, sauna, tupakkakauppa ja parturi, myös kiertelevät kauppiaat olivat tuttu näky alueen kujilla.
Taloissa asui Högforsin tehtaan työläisiä perheineen, ja tehtaan varjo oli Fagerkullan päällä hyvässä ja pahassa. Tehdas piti huolta yhteisistä alueista, nurmikoista, aidoista – ja järjestyksestä. Aluetta valvoi puutarhaneiti, joka vahti, että asiat hoidettiin säätöjen mukaan – muun muassa pyykkejä ei saanut kuivattaa kuisteilla, vaan ne piti viedä talojen päädyssä oleviin telineisiin. Lasten tekemisiä hän valvoi myös ja tiedotti kerkeästi vanhemmille jälkipolvien kolttoset. Idyllistä ei silloin oikein voinut puhua, käviväthän perheen miehet – ja monet naisetkin – raskaissa ja likaisissa tehdastöissä. Köyhyys ja elämän raskaus näkyi monesti juoppoutena, häirintänä ja väkivaltana.
Tiiviisti rakennetussa kylässä naapureiden asiat olivat tarkoin tiedossa. Yksi talo sai kansan suussa nimekseen Teatteri – pitkän käytävän varrella aukesivat ovet kuuteen erilliseen hellahuoneeseen, niinpä sekä perheiden että naapureitten riitoja saattoi seurata mukavasti käytävän katsomosta. Tämä talo on jo purettu.

Fagerkulla alkoi tyhjentyä

Sodan jälkeen rakennukset eivät enää vastanneet ajan vaatimuksia, vaan sieltä pyrittiin mahdollisuuksien mukaan pois – jo 1940–50-luvulla uusille omakotialueille ja varsinkin 1960- ja 70-luvuilla keskustaan rakennettuihin kerrostaloihin ja muihin asuntoihin, joissa oli kaikki mukavuudet. Fagerkullan taloista puuttui tyystin muun muassa juokseva vesi.
1960-luvulla Högforsin tehdas tarvitsi paljon työvoimaa, vaihtuvuuskin oli suurta, ja muualta tulleet majoitettiin ensin Fagerkullaan. Väliaikaisuuden leima pilasi entisestään alueen mainetta, ja osa taloista alkoi rapistua surkeaan kuntoon.

Alue ja talot säilyivät sittenkin

1970-luvun lopussa Kymi Oy oli jo pitkälle suunnitellut alueen purkamista ja osa taloista ehdittiinkin jo raivata. Viime hetkellä Karkkilassa heräsi tahto säilyttää ainutlaatuinen puutarhakaupunkialue. Kotiseutuyhdistys havitteli vanhempaa asuntokantaa museokäyttöön ja puhui samalla muutenkin alueen puolesta. Niinpä Kymiyhtiö ja kaupunki päätyivät vuonna 1979 laatimaan asemakaavan, joka säilytti Fagerkullan talot. Aluksi niitä tarjottiin tehtaan työläisille, sitten muille halukkaille. Tarkoitus oli, että remontoidut talot olisivat paritaloja. Talon puolikas maksoi 1980-luvun alussa 20 000–30 000 markkaa.
Fagerkullan ilmeen säilymisessä arkkitehti Tiina Valpola on tehnyt ison työn. Hän on tutkinut alueen rakennushistoriaa ja oli aktiivisesti mukana muutenkin – muun muassa kaupugintalon ja krjaston siirtämisessä entisiin tehtaan rakennuksiin. Hän muokkasi tehtyä asemakaavaa niin, että Fagerkullan alueelle rakennetut uudet talot sopivat alueen ilmeeseen, ja huolehti muutaman jo purettavaksi ajatellun rakennuksen säilymisestä. Yhteen tällaiseen taloon rakennettiin päiväkoti, joka nyttemmin on sekin muutettu tyylikkääksi kahden perheen taloksi.

Fagerkulla on tiivis yhteisö

Talonpuolikkaat menivät kaupaksi. Ostajiksi valikoituivat usein kulttuurialan ihmiset sekä paikkakunnalta että pääkaupunkiseudulta, joten Fagerkulla on saanut maineen taiteilijayhdyskuntana. Alueelle jääneet tai takaisin muuttaneet vanhat asukkaat ja uudet tulokkaat tulivat kertomusten mukaan hyvin juttuun.
Taloja remontoitiin pikkuhiljaa, kykyjen mukaan. Rakennukset olivat alkuperäiskunnossa, joten piti tehdä vesijohdot ja viemärit, uudet sähköt ja lisäeristykset. Vinteille rakennettiin lisähuoneita. Lisäksi kunnostettiin ikkunat, maalattiin ja tapetoitiin.
Samanaikainen remontointi ja avoin asumismiljöö toivat mukanaan yhteisöllisyyttä. Lapset pääsivät leikkimään aitaamattomilla pihoilla, ja aikuiset vaihtoivat remonttikokemuksia sekä viettivät vapaa-aikaa yhdessä. Oma lehtikin tehtiin. Näihin aikoihin perustettiin Fagerkullayhdistys, joka on edelleen toiminnassa.
Uudisraivaajaväki on jo vanhenemassa, ja lapset ovat vähentyneet. Monet talot ovat saaneet uudet omistajat.
Muutaman vuoden välein on järjestetty Fagerkullan avoimet ovet -tapahtuma, jolloin osa asukkaista avaa ovensa kiinnostuneille.