Karkkilan Rintamaveteraanien toiminnassa vielä seitsemän veteraania

Karkkilan Rintamaveteraanit ry juhli 50-vuotisjuhliaan Rintamaveteraanien Uudenmaan piirin kirkkopyhän yhteydessä. Seppelettä sankaripatsaalle laskemassa Karkkilan Rintamaveteraanien puheenjohtaja Hannu Taskinen ja Rintamaveteraaniliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja Matti Leivo.

Karkkilan Rintamaveteraanit ry:n 50-vuotisjuhlia vietettiin helatorstaina. Karkkilan kirkkoon ja sen jälkeen seurakuntatalolle osallistui 127 juhlijaa. Juhlajumalanpalveluksen jälkeen laskettiin seppele sankaripatsaalle. Sieltä siirryttiin juhlalounaan ja -kahvin sekä päiväjuhlan pariin. Musiikkia tarjoilivat kanttori Sabine Nieminen, seurakunnan veteraanikuoro Huru-ukot ja Etelä-Suomen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Etelä-Suomen Soittokunta kapteeni Heino Koistisen johdolla.
– Viime vuosi oli meille suuri juhlavuosi, kun itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta. Itsenäisyyden alku ei ollut helppo, vaan 1918 puhkesi sisällissota. Syksyllä 1939 Suomea kohtasi jälleen sodan uhka. Karkkilan reserviläisistä muodostettiin muun muassa 4. moottoroitu pioneerikomppania, joka tunnettiinkin Karkkilan komppanian nimellä, totesi alkusanoissaan Karkkilan Rintamaveteraanien puheenjohtaja Hannu Taskinen.
Karkkilalaisia soti sekä talvi- että jatkosodassa myös tunnetuimmissa taistelupaikoissa. Jatkosodan jälkeen moni mies joutui vielä Lapin sotaan.
– Myös Karkkilassa naisetkin osallistuivat sotaponnistuksiin. Högforsin tehdas tarvitsi työvoimaa miesten ollessa rintamalla. Tehtaalla valettiin sodan aikana miljoonia kranaatteja.
Kaikkiaan sodissa kaatui 166 Karkkilan ja Pyhäjärven miestä. Suhteessa väkilukuun määrä oli muuta maata suurempi.
Sodan jälkeen edessä oli jälleenrakennus ja sotakorvausten maksaminen. Veteraanien osa ei ollut helppo. Ongelmat nousivat esiin 1960-luvulla, ja veteraanien etujärjestöksi päätettiin perustaa Rintamamiesveteraanien asunto- ja tukiliitto, josta tuli myöhemmin nykyinen Rintamaveteraaniliitto. Se on toiminut rintamaveteraaneja koskevan lainsäädännön kehittämiseksi, terveydenhoidon ja kuntoutuksen, eläke-etujen sekä asunto-olojen parantamiseksi. Suuri merkitys on ollut Taskisen mukaan neuvonta- ja tiedotustoiminnalla.
– Toiminnan pyörittämiseen on aina tarvittu varoja ja tällä vuosikymmenellä saimme mukaan toimintaamme miehiä, jotka ovat tästä pitäneet huolen. Kiitos heille siitä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin kunniavieraillemme, eli kiitos teille, sotiemme veteraanit, maamme hyväksi tekemästänne työstä.

Apua, tukea ja virkistystä

Karkkilan Rintamaveteraaneilla on jäsenistössään vielä seitsemän rintamaveteraania. Yhteiskuvaan juhlassa asettuivat Keijo Hellsten, Tauno Venho ja Arvi Junkkarinen.

Juhlapuheen piti Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Matti Louekoski.
– Veteraanijärjestö toimi alkuun nimenomaan edunvalvontatahtävissä. Ajan kuluessa ja veteraanien määrän vähentyessä toiminnan painopiste on siirtynyt muun muassa kuntoutukseen sekä kuljetustoimintaan. Yritämme auttaa veteraaneja selviämään arjessa. Pelkkä selviytyminen ei kuitenkaan vielä tee elämästä elämisen arvoista, niinpä jatkoksi on tullut muitakin toimintamuotoja, kuten huvitoimintaa ja matkailua. Karkkilan yhdistyksessä tätä toimintaa löytyy monipuolisesti.
Louekoski luovutti Karkkilan yhdistykselle kunniakirjan, jonka otti vastaan yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Taskinen.
Tervehdyksiä kuultiin myös kaupungilta, seurakunnalta ja puolustusvoimilta.
– Suomi on saanut nauttia rauhasta jo 70 vuoden ajan ja on tärkeää, että osaisimme arvostaa niitä, jotka tekivät siitä mahdollista. Kaupunki ja perusturvakuntayhtymä Karviainen ovat tehneet yhteistyötä palvelusaannin edistämiseksi. Veteraanien asioissa kaupunkia voi lähestyä joko suoraan tai esimerkiksi vanhusneuvoston kautta, sanoi Karkkilan talousjohtaja Sari Laine.
Kirkkoherra Hannu Bogdanoff muistutti, että sodasta palaaminen ei ollut kaikille veteraaneille helppoa.
– Osalla ei sodan jälkeen ollut paikkaa minne mennä eikä sopeutuminen rauhanajan yhteiskuntaan onnistunut aina ongelmitta. Veteraaneihin suhtautuminen oli myös nuivaa, kunnian palautumista jouduttiin odottamaan vuosikymmeniä.
– Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Karkkilan Rintamaveteraanit on toiminut näkyvästi veteraanien hyväksi Karkkilassa ja erityisesti ruokahuolto ansaitsee hatunnoston.
Puolustusvoimien tervehdyksen esitti Uudenmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Vesa Sundqvist.
– Sodissa ja sen jälkeisissä jälleenrakennustöissä tärkeää oli se, että kaikki hoitivat velvollisuutensa parhaansa mukaan. Tälle pohjalle rakentuu niin puolustusvoimien kuin suomalaisen yhteiskunnankin toiminta. Veteraanit ovat olleet rakentamassa luottamuksen ilmapiiriä Suomeen. He ovat toiminnallaan asettaneet suuntaviivat tuleville sukupolville.

Karkkilassa vielä seitsemän veteraania

Karkkilassa veteraaneja on vielä seitsemän, paikalle pääsi heistä kolme: Keijo Hellsten, Tauno Venho ja Arvi Junkkarinen. He kiittävät erityisesti yhdistyksen ruokahuoltotoimintaa.
– Aivan alusta asti emme ole olleet veteraanitoiminnassa, mutta pitkään kuitenkin. Toiminnalla on meille tietenkin tärkeä merkitys myös henkilökohtaisesti.
Veteraanit muistuttavat, että sotaan ei varsinaisesti haluttu lähteä, vaan sinne mentiin suorittamaan velvollisuutta.
– Toivomme, että ihmiset arvostaisivat isänmaata. Suomi ei ole saanut vapauttaan ilmaiseksi.
Tilaisuuden loppusanat lausui Rintamaveteraaniliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja Matti Leivo. Hän kertoi, että vaikka viimeisetkin veteraanit ennen pitkää poistuvat keskuudestamme, ei liiton ja yhdistysten toiminta lopu.
– Kun aika koittaa, toiminta muuttuu veteraaniperinteen säilyttämiseksi. Veteraanijärjestöjä on useampia ja osa niistä saattaa yhdistyä. Myös erilaisia nimiä perinneyhdistykselle on jo pyöritelty ja vaikuttaa siltä, että nimeksi olisi tulossa 1939-1945 Sotiemme veteraanien perinneyhdistys.
Tilaisuus päätettiin soittokunnan, Huru-ukkojen ja yleisön yhdessä laulamiin Veteraanin iltahuutoon ja Maamme-lauluun.