Ala-Emali ennen ja nyt

Ala-Emalin tehdaskiinteistö siirtyi pari vuotta sitten Componentalta Toikkakiinteistöt Oy:n omistukseen. Rakennuksessa alkoi melkoinen uudistus- ja rakennustyö. Kymmenkunta tehtaassa työskennellyttä vieraili entisessä työpaikassaan Pertti Toikan johdolla.

Ala-Emalista alkaa muodostua melkoinen toiminnan keskus Karkkilaan. Entinen emalointihalli oli vuosikymmeniäkin sitten täynnä touhua ja tohinaa, mutta paikka hiljeni pitkäksi aikaa Högforsin lopettaessa siellä toimintaansa.
Toikkakiinteistöt on rakentanut tehdaskiinteistöön toiminnallisia tiloja monenlaiseen yritystoimintaan. Ala-Emalista löytää tällä hetkellä elokuvateatterin baareineen, ravintolan ja kymmeniä muita yrityksiä ja toimistoja. Ja lisää tulee.
– Valoimme juuri ylimmän kerroksen lattian, ja sinne suunnitellaan paljon mielenkiintoista, kuten kenties maamme erikoisinta saunaa, toimitusjohtaja Pertti Toikka raottaa tulevaisuuden verhoa.
Toikkakiinteistöt tekee uudistustyötä ja remontointia pieteetillä. Työnjälki on ensiluokkaista ja samalla talon ja alueen historiaa kunnioittavaa.
– Emme ole heittäneet roskiin mitään, mikä vähänkään liittyy Ala-Emalin historiaan, Toikka vahvistaa.

Emalointia kolmessa vuorossa

Toikkakiinteistöt oli kutsunut Ala-Emaliin siellä ennen työskennelleitä. Paikalle oli saapunut kymmenkunta henkilöä, jotka muistelivat entistä työpaikkaansa ja vanhoja työtovereitaan. Pertti Toikka haluaa kuulla menneistä ajoista niin paljon kuin suinkin.
Emalinpolttouunien lisäksi Ala-Emalissa toimi aikoinaan myös muun muassa pakkaamo ja lämpölaboratorio. Tuure Keskinen kertoi aloittaneensa laboratoriossa vuonna 1962, jolloin töitä oli niin paljon, että hallin toiminta vaati kolme vuoroa. Keskinen muistaa kirkkaasti talon nurkat, putket ja mittarit, samoin siellä työskennelleitä ihmisiä. Hän työskenteli emalointihallissa sen loppuun asti, vuoteen 1990, sekä vielä reilun vuoden siellä toimineessa lämpölaboratoriossa. Keskinen sanoi, että liiketoiminta oli tosin myyty puolen kymmentä vuotta aiemmin Erikkilän emali ja erikoisvalut -nimiselle yritykselle, jolle hän teki työnjohtotöitä varsinaisen pestinsä ohella.
– Minä sammutin viimeisenä lähtijänä Ala-Emalin valot, Tuure Keskinen totesi. Ehkä äänessä erottui lievää haikeutta.
Vanhojen aikojen muistelu levisi miesporukkaan vilkkaana puheensorinana. Erpo Erola oli talossa sähköasentajana. Erola muisteli kesää 1962, jolloin hän pääsi kavereineen Ala-Emaliin kesätöihin. Oli tulossa juhannus, ja nuoret pojat odottivat malttamattomina palkkapussia. Kaverit löysivät pussistaan odotetut 50 markkaa, mutta Erpo omastaan kymmenkertaisen rahamäärän.
– Ilo 500 markasta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä muuan työnjohtaja oli huomannut saaneensa Erolan tilipussin, Erpo kertoi hymyssä suin.

Ala-Emalin tuotteita

Tehdaskierroksella muisteltiin myös hallissa vuosikymmenien aikana valmistettuja tuotteita. Mieleen nousivat tietenkin Högforsin moninaiset kattilat ja pannut sekä kamiinat. Niin ikään tehtaalta lähti lattiakaivoja ja erilaisia ritilöitä sekä yhä siellä täällä Suomen puistoissa näkyviä puiden suojakehikoita. Erikoisimpia tavaroita lienevät vankiloihin tilatut valurautaiset wc-pytyt sekä jokilaivoihin sopivat kapeammat versiot. Ala-Emalissa saivat emalipinnan myös lukuisat taidevalut.

Innostava kävelykierros päättyi pullakahveihin Kylärafla Kanton pöydissä. Puhe ja muistelut saivat kahvin voimasta uutta vauhtia, eikä eläkeläisillä sen enempää kuin Pertti Toikalla ollut tänään mihinkään kiire.