Älylaitteet koukuttavat
Digitalisaation asiantuntija Antti Kettunen sanoo, että älypuhelimista on lapselle sekä hyötyä että haittaa.
Nyhkälän koululla pidettiin kuun alkupuolella vanhempainilta, jossa koululaisten huoltajia valistettiin netin käytöstä, älylaitteiden liikakäytön haitoista ja sosiaalisen median säännöistä. Internetin käyttö ja erityisesti nettipelaaminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina, eikä tältä tieltä ole paluuta. Älypuhelimet ovat jo erottamaton osa elämäämme. Tutkimusten mukaan jopa 97 prosenttia nuorista käyttää sosiaalisen median palveluita älypuhelimella.
Kun jo ekaluokkalaisillakin alkaa näkyä älypuhelimia, joita he käyttävät jopa vanhempiaan taitavammin, on erittäin tärkeää tietää, mitä he netissä tekevät ja minkälaisia vaikutuksia ja kenties haittoja runsaalla puhelimen viihdekäytöllä on.
Näihin asioihin vanhempainillassa yritti löytää vastauksia myös karkkilalainen digitalisaation asiantuntija Antti Kettunen, joka työskentelee Tieto Oyj:llä lohkoketjukonsulttina. Hänen tämänhetkinen päätyönsä on uudet digitaalisen identiteetin ratkaisut Suomessa, eli vaikkapa etsiä iän tunnistamismalleja internetissä asioidessa.
Kettusella on kolme alakoulukäistä lasta, joten hän kohtaa päivittäin tilanteita, joissa joutuu käsittelemään älylaitteiden ja netin käyttöä. Mies tunnustautuu itsekin innokkaaksi pelaajaksi silloin kun aikaa löytyy.
Kaikki lähtee aivoista
Aivot tuottavat dopamiini-nimistä hormonia, joka aiheuttaa muun muassa mielihyvän ja tyydytyksen tunnetta. Dopamiini on siitä erikoinen aine, että se tuottaa mielihyvää, joka ei koskaan tyydyty täydellisesti. Antti Kettusen mukaan tähän perustuu melkeinpä kaikkien nettipelien suosio.
– Suunnittelijat tekevät peleistä palkitsevia: pelaaja pyrkii saavuttamaan tietyn pistemäärän, menestymään tehtävissä, ”säilymään hengissä”, alittamaan aikarajan ja niin edelleen. Dopamiini pitää huolen siitä, että tämäkään ei riitä, vaan pelaaja yrittää aina vaan parantaa tulostaan, pelit koukuttavat, Kettunen sanoo.
Pelien koukuttavia elementtejä kutsutaan dopamiinitriggereiksi, ja niitä pelien tekijät yrittävät kehittää koko ajan lisää ja tehokkaampia, jolloin pelit addiktoivat entistäkin tiukemmin. Ennätyksiä tavoitellessa kiireen tuntu lisääntyy, mikä saattaa heijastua myös pelien ulkopuolelle, tavalliseen arkielämään.
Vielä ei tiedetä miten runsas ruutuaika vaikuttaa lapsiin
Somessa ja nettipelien parissa viipyminen erityisesti älypuhelimilla on kasvanut valtavasti ja niin nopeasti, että käytön vaikutuksia ihmisen käyttäytymiseen, saati fysiologiaan ei ole vielä ehditty kunnolla tutkia. Jotakin on kuitenkin jo saatu selville. Lancet Child & Adolescent Health -lehdessä julkaistussa kanadalaistutkimuksessa tarkasteltiin yli 4500 lapsen käyttäytymistä. Sen mukaan alle kaksi tuntia vapaa-ajallaan älypuhelimia ja muita digilaitteita käyttävät lapset pärjäävät ajattelukykyä, kielellisiä taitoja ja muistia mittaavissa kognitiivisissa testeissä paremmin kuin näyttöpäätteiden edessä enemmän aikaa viettävät lapset.
Amerikkalainen National Institutes of Health -tutkimus puolestaan alkoi 2018 ja tutkii 11 000 lasta seuraavat kymmenen vuotta. Jo alkuun todettiin, että lapsilla, jotka viettivät aikaa tietokoneen tai puhelimen äärellä yli 7 tuntia päivässä, havaittiin aivokuoren ohenemista normaalia aikaisemmin. Aivokuori käsittelee aisteista tulevaa informaatiota, ja ohenemista havaitaan normaalisti ikääntymisen myötä.
Niin ikään on huomattu, että näyttöpääteaika juuri ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa unen saamiseen ja laatuun, jolla puolestaan on seurauksia aivojen palautumiskykyyn ja kehitykseen.
Älypuhelin on hyvä orja, mutta huono isäntä
Antti Kettunen ei halua suinkaan demonisoida älypuhelimien käyttöä, sillä internetin olemassa olosta on myös paljon iloa ja hyötyä. Pelit ja älysovellukset kehittävät esimerkiksi lasten älyllisiä, motorisia ja sosiaalisia taitoja.
– Mutta mitä nuorempi lapsi on, sitä huolellisemmin kannattaa seurata ja tarvittaessa kontrolloida hänen ruutuaikaansa, eli tietokoneen tai puhelimen äärellä vietettyä aikaa, Kettunen korostaa.
Hän kehottaa keskustelemaan lasten kanssa internetin maailmasta ja älypuhelimen käytöstä unohtamatta kuitenkaan puhumista tunteista, jotka liittyvät vaikkapa pelaamiseen ja someen. On hyvä sopia tuntimäärät ja aikarajat, milloin netissä saa olla ja milloin ei ainakaan saa. Lisäksi vanhempien tulee tietää, millä sivuilla lapsi liikkuu. Puhelimiin saa nykyään monenlaisia rajoitteita ja seurantaohjelmia, joiden avulla voi säädellä ja olla selvillä lapsensa nettikäyttäytymisestä. Antti Kettunen muistuttaa, että lapsilla on lain suoma yksityisyydensuoja ja itsemääräämisoikeus, joka kasvaa iän myötä. Vanhempi ei saa rikkoa ilman syytä tätä oikeutta ja alkaa tutkia vaikkapa viestien sisältöä. Vanhemmalla on kuitenkin velvollisuus olla tietoinen, minkälaisia kanssakäymisiä lapsella on, lapsen oman hyvinvoinnin ja kasvatuksen takia. Tämä tapahtuu parhaiten keskustelemalla ja kysymällä kenen kanssa hän kommunikoi somessa.
– Kun lapsen ja vanhemman välillä on hyvä luottamussuhde, yhteisymmärrys löytyy helpommin myös netin käytössä, Antti Kettunen sanoo.
Kettuset sopivat lastensa kanssa heti, kun nämä saivat älypuhelimet, että niiden käyttö rajataan kouluaikoina ainoastaan perusasioihin, kuten soittamiseen, tekstiviesteihin sekä kellon ja laskimen käyttöön. Nettiin ja pelaamaan pääsi vasta kotona ja silloinkin sovittuina aikoina ja määrin.
– Lapset tottuivat tähän nopeasti, eivätkä ota puhelinta aina edes mukaan kouluun.
Neljän M:n sääntö
Antti Kettunen on laatinut lasten netin käyttöön neljän M:n säännön.
Milloin saa ja ei saa käyttää.
Esim. ei ruutuaikaa kello 20–08 välillä (n. 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa).
Missä saa ja ei saa käyttää.
Esim. ei ruokapöydässä, ei illalla omassa huoneessa, ei koulumatkalla.
Mitä saa ja ei saa tehdä.
Esim. ei vapaa nettiselaimen käyttö, ei vapaa videosaittien tai somen käyttö.
Miksi näin saa tai ei saa tehdä.
Keskustellaan lasten kanssa netin käytöstä ja perustellaan rajoitukset.
