Hannu Niklander ruotii uutuusteoksessaan sukunsa vaiheita

Kirjailija Hannu Niklander esitteli uutuusteostaan ”Nuoriherra” Karkkilan kirjaston galleriassa. Häntä haastatteli kirjan kustantaneen Robustoksen Heikki Savola.

Karkkilalainen kirjailija Hannu Niklander on julkaissut romaanin ”Nuoriherra”. Kirjailija kertoi uutuusteoksestaan Karkkilan kirjastossa, jossa häntä haastatteli kirjan kustantaneen Robustoksen Heikki Savola. Teos on Niklanderin 23. kirja ja viides romaani. Nyt hän käsittelee sukunsa vaiheita historian pyörteissä. Romaani perustuu Niklanderin isän elämänvaiheisiin.
– Alaotsikko ”Loivaa alamäkeä” kuvaa hyvin isäni vaiheita. Ruotsissa puhuttiin ”luokkaretkistä”, kun alemmista yhteiskuntaluokista noustiin ylempiin. Isälleni kävi oikeastaan päinvastoin, Niklander kertoi.
– Aineistoa olen saanut erilaisista päiväkirjamerkinnöistä ja keskusteluista sukulaisten kanssa. Joitakin asioita ja tarinan kannalta epäolennaisia henkilöitä olen jättänyt pois sujuvuuden takia.
Niklander luki otteita kirjastaan, kuten siitä, kuinka kirjan päähenkilö, helsinkiläinen lyseolainen Weio tempautuu vuoden 1918 tapahtumiin.
– Hän luuli lähtevänsä partiolaisten linturetkelle, mutta totuus oli jotain aivan muuta. Lopulta hän kuitenkin selviää vammoitta ja tulevaisuus alkaa muotoutua rauhan tultua.

Amerikka ei tarjonnut kaikille menestystä

Teoksessa tulee esille Suomen historian ohella erityisesti läntisen Uudenmaan vaiheita. Niklanderin isoisä toimi rautakauppiaana ja omisti Vihdin Otalammella sijainneen Salmen kartanon. Myös Niklanderin isästä olisi saattanut tulla kartanonomistaja. Kartanoa ei ole enää olemassa, mutta joitain tilan rakennuksia on vielä jäljellä.
– Jos haluaa samoilla teoksen maisemissa, alueella on nykyisin Salmen kartanon ulkoilualue.
Niklanderin muiden kirjojen tapaan myös ”Nuoriherra” sisältää paljon matkailua. Weion tie vie ympäri Suomea armeijaan, sukulaisten luokse, merille ja lopulta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
– Weio lähtee Kanadaan sedän luokse Yhdysvaltojen kautta. Matka ei kuitenkaan suju aivan suorinta reittiä ja matkalla hän tapaa muun muassa muita alueelle muuttaneita suomalaisia, joille Amerikka ei ole tarjonnut vain menestystä. Weio oli liikkeellä liikemiesviisumilla, joten hänen tilanteensa oli sikäli montaa muuta suomalaista parempi.
Lopulta Weio selviää pinteestään ja palaa takaisin Suomeen, mutta joutuu miettimään tulevaisuuttaan toisella tavalla.
Tarina ei päätykään kirjan viimeiselle sivulle, vaan Niklander suunnittelee sille jatkoa. Weion vaiheissa riittää käsiteltävää.