Haudan pohjalta Karkkilan kirkkoherraksi
Hannu Bogdanoff täyttää 60 vuotta

”Vaatimaton ja rehellinen”. ”Vanhanliiton reilu kaveri ja kansanmies”. Näillä sanoilla kuvaillaan Karkkilan seurakunnan kirkkoherraa Hannu Bogdanoffia. Kesällä rovastin arvonimen saanut Bogdanoff täyttää tulevana sunnuntaina 60 vuotta. Juhlat pidetään kuulemma perhepiirissä ainakin Maareta-vaimon, Hannun tytärten Mantan, Tiltan ja Lyytin sekä Maaretan tyttären ja pojan kesken jo siitäkin syystä, että tuoreet koronarajoitukset eivät salli isompia joukkokalaaseja. 

Hannu Bogdanoff on elänyt vaiherikkaan elämän, jossa sattuma johdatti hänet pappisuralle vasta varsin myöhään. Kirkollisissa piireissä puhutaan tässä yhteydessä johdatuksesta. 

Hannun sukujuuret ovat isän puolelta Laatokan Karjalassa, Soanlahdella. Äiti puolestaan on kotoisin Skogbystä, entisestä Tenholan kunnasta. Isän koti jäi rajan taakse, ja evakkoon joutui myös äidin puolen suku, sillä Skogby sijaitsi Neuvostoliitolle vuokratun Hangon rajavyöhykkeellä. 

Hannu syntyi 29.11.1960 Riihimäessä, kävi siellä koulunsa ja varttui aikuiseksi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Pohjolanrinteen lukiosta 1979. 

– Hoidin kouluhommat vähän vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen, Hannu Bogdanoff sanoo ja naurahtaa. 

”Ei tullut Hannusta jääkäriä, tuli silakka” 

Kouluaikana nuoren Hannun mielessäkään ei käynyt ajatus ryhtyä papiksi. Sen sijaan hän haaveili sotilasurasta, ja astui vapaaehtoisena armeijan palvelukseen heti lukion jälkeen. Hän haki Kaartin jääkäripataljoonaan, mutta päätyi merivoimiin Upinniemeen. 

– Ei tullut Hannusta jääkäriä, tuli silakka, Bogdanoff paukauttaa ja uskoo, että olisi viihtynyt paremmin metsässä kuin merellä. 

Tuleva reservin luutnantti viihtyi laivastossa kuitenkin niin hyvin, että jätti jopa käyttämättä osan kuntoisuuslomistaan. Haave upseerin urasta tyssäsi lääkärin lausuntoon. Hän nimittäin sai kovapanosammunnoissa jonkinasteisen kuulovaurion. 

– Toinen korva jäi viheltämään loppuelämäksi, Hannu Bogdanoff sanoo. 

Hän kertoo arvostavansa reserviläisjärjestöjä ja niiden tekemää maanpuolustustyötä. 

– Kunnioitan veteraaneja yli kaiken, samoin veteraanijärjestöjen tekemää työtä. 

Veri veti merille 

Hannu Bogdanoff on työnsä puolesta luonnollisesti paljon esillä ja äänessä. Siksi kuulostaa hieman yllättävältä, kun hän kertoo olleensa nuorempana ujo ja hiljainen. Armeijassa ja sen jälkeisissä uran töissä ujous kuitenkin vähitellen karisi pois.  

Armeijan jälkeen Bogdanoff kokeili merimieselämää. Hän pääsi kesken puolen vuoden pikakoulutuksen ensin jungmanniksi ja sen jälkeen puolimatruusiksi Charlie-nimiselle öljytankkerille. Merimiesromantiikka karisi nopeasti vanhalla ruosteisella purtilolla. 

– Miehistö ei päässyt satamissa juuri lainkaan maihin. Laivat seisoivat pitkiä aikoja redillä, eli ankkurissa kauempana merellä ja pysähdykset satamassa olivat nopeita ja työntäyteisiä.   

Bogdanoff seilasi kansimiehenä eri laivoilla kaksi vuotta Mustamerellä ja Välimerellä, kunnes päätti astua lopullisesti maihin. 

Merimiesuran jälkeen Hannu Bogdanoff opiskeli metsätyönjohtajaksi ensin Evolla ja sitten Rajamäen Metsätyönjohtajakoulussa. Alan töitä kertyi viiden vuoden verran Tehdaspuu Oy:ssä. 

– En suuremmin nauttinut tuosta työstä. Olinkin valinnut alan isän toivomuksesta, Bogdanoff puuskahtaa.  

Haudankaivajaksi Riihimäkeen 

Töitä oli saatava, ja sellaista löytyi postikeskuksesta. Tuolloin Hannu Bogdanoff asui jo tuoreen avovaimonsa kanssa synnyinseudullaan Riihimäessä. Seurakunta haki ”erityisammattimiestä”, toisin sanoen haudankaivajaa, ja Bogdanoff sai viran. Myöhemmin avopari hoiti sivutoimisen talonmiehen virkaa seurakunnan leirikeskuksessa. 

– Uskonnon kanssa tuli värkkäiltyä useammaltakin kantilta. Päätin alkaa tutkia alaa enemmän, että pysyisin mukana keskusteluissa. 

Kiinnostus historiaa kohtaan sekä uteliaisuus uskontoon veivät Hannu Bogdanoffin opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon, josta hän valmistui teologian maisteriksi 1999. Tie ei kuitenkaan vienyt vielä sakastiin ja saarnastuoliin, vaan erityisluokan opettajaksi Lammille. Hän tosin ehti tehdä välillä töitä myös rakennuksilla ja portsarina. 

Näissä töissä Hannu Bogdanoff viimeistään huomasi, että ujosta miehestä on kasvanut mitä erilaisimpien ihmisten ja tilanteiden kanssa pärjäävä henkilö. 

”Lääninrovasti soittaa, nyt on pakko vastata” 

Bogdanoffin puhelimen pirinä katkaisee keskustelun. 

– Lääninrovasti soittaa, nyt on pakko vastata, Bogdanoff pahoittelee. 

Hän keskustelee tovin lääninrovasti Juhani Kortteen kanssa tulevan sunnuntain kappalaisen virkaan asettamistilaisuuden valmisteluista. 

– Samainen mies oli vuonna 2002 Karkkilan seurakunnan kirkkoherra ja soitti silloinkin minulle. Jussi pyysi minua seurakuntapastoriksi, Bogdanoff kertoo. 

Teologian maisteri Hannu Bogdanoff suostui ja aloitti työt Karkkilassa, kun lukuvuosi Lammilla päättyi toukokuussa 2003. Kun Juhani Korte valittiin vuonna 2011 Lohjan kirkkoherraksi, Hannu Bogdanoff nimitettiin hänen tilalleen virkaa tekeväksi Karkkilan kirkkoherraksi. Seuraavana vuonna hän voitti kirkkoherran vaalin ja aloitti nykyisen pestinsä vuoden 2014 alussa. 

Urheilu ja tyttäret tärkeitä 

Hannu Bogdanoffilla on monipuolinen urheilutausta. Nuorena hän muun muassa pelasi pesäpalloa, harrasti juoksua ja hiihti. Myöhemmin hänen mielenkiintonsa kohdistui voimalajeihin, kuten kehonrakennukseen ja voimanostoon. Nyrkkeilystä hänellä on peräti tuomarikortti. Hän menestyi erityisesti kehonrakennuksessa, josta sai SM-hopeaa ja -pronssia. Voimanostossa paras saavutus oli viides sija 23-vuotiaiden SM-kisoissa. 

Rakkaimmat urheilumuistot ovat Hannu Bogdanoffille karttuneet kuitenkin kolmen tyttären valmentajana yleisurheilukentillä, jossa yhteistä aikaa vietettiin vuosien ajan lähes joka päivä. Matilda ja Lydia Bogdanoff on nähty kamppailemassa yleisurheilussa maan korkeimmalla tasolla, ja heille on tullut myös menestystä. Isän ja kolmen tyttären välit ovat edelleen kiinteät ja läheiset. 

– Kun tytöt tulivat liian hyviksi minun valmentajan taidoilleni, siitäkin hommasta katosi ilo, entinen koutsi sanoo pilke silmäkulmassa.  

Uutta oppimaan ja vaikuttamaan 

Paljon lukeva ja alati tiedonhaluinen rovasti aloitti viestinnän opinnot Helsingin avoimessa yliopistossa. Itse yliopistokin houkuttaa. 

– Haluaisin vielä vanhoilla päivilläni opiskella esimerkiksi poliittista historiaa, historiaa tai sosiaalipsykologiaa, Bogdanoff vahvistaa. 

Miestä kiinnostaa myös vaikuttaminen paikallisella tasolla. Kirkkovaltuuston ja -neuvoston lisäksi hän haluaisi olla päättämässä myös maallisemmista asioista ja myöntää, että kunnallispolitiikka houkuttaa. Tosin hänellä on melko karvaita muistoja Riihimäen kaupunginvaltuustosta, jossa hän istui aikoinaan yhden kauden demarien riveissä. Siellä syntyi oikeusistuimen käsittelyyn asti menneitä ryhmän sisäisiä kiistoja, eikä Bogdanoff asettunut enää toista kertaa ehdolle. 

– Joten riitelystä on kokemuksia, Hannu Bogdanoff naurahtaa. 

Ehkäpä Hannu Bogdanoffin sovitteleva luonne ja taito lisäisivät yhteistyötä Karkkilan päätöksenteossa.