Heinjoki-juhlaa vietettiin Karkkilan työväentalolla

Karjalaistaustaisten kotiseututyö on muuttanut muotoaan maailmantilanteen myllerryksissä.

Vuosittainen Heinjoki-juhla keräsi lähiseudun karjalaistaustaista väkeä Karkkilaan. Työväentalon sali täyttyi ääriään myöten juhlijoista.
Päivä aloitettiin juhlajumalanpalveluksella Karkkilan kirkossa. Palveluksen jälkeen laskettiin seppeleet sankaripatsaalle sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille. Seremoniassa puhunut Heinjoki-Säätiön hallintoneuvoston jäsen ja Heinjokelainen-lehden päätoimittaja Arja Kulmala nosti esille Venäjän hyökkäyksen Ukrainassa.
– Evakkojen jälkeläisille hyökkäys on konkretisoinut sen, millaista on ollut jättää kaikki ja paeta vihollista. Ukrainalaiset puolustavat maataan sinnikkäästi määrällisesti paljon voimakkaampaa vihollista vastaan. Väkisinkin tulee mieleen oma talvisotamme. Puolustaessaan maataan ukrainalaiset sotivat myös meidän ja läntisen demokratian puolesta. He tarvitsevatkin nyt kaiken tukemme.
Pääjuhlan tervehdyssanat lausunut Karkkilan Karjalaseuran hallituksen jäsen Jari Kääriäinen iloitsi siitä, että paikalle oli tullut runsaasti yleisöä.
– Koronan takia juhlaa ei pidetty pariin vuoteen. Onneksi karjalaiset löysivät perille, ja puheensorinasta päätellen yhteistä kohtaamista on jo kaivattu.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Korhonen toivotti karjalaiset tervetulleeksi Karkkilaan. Hän totesi, että alueelle sijoitetut Karjalan evakot ovat vaikuttaneet aktiivisuudellaan kaupungin kehitykseen monin tavoin.
Pääpuhuja, Karjalan Liiton puheenjohtaja Outi Örn kertoi, että karjalaistaustaiset ovat luoneet tiiviitä verkostoja ja yhteistyökuvioita sukujensa kotiseuduille. Tulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa, sillä Venäjän hyökättyä Ukrainaan kotiseututyön tekemiseen on tullut mutkia ja se etsii uusia muotoja, esimerkiksi keräämällä muistoja ja vanhoja valokuvia entisiltä kotiseuduilta. Kerätyn aineiston kautta kotiseuturakkautta voidaan siirtää myös tuleville sukupolville.
Loppusanat lausunut Heinjoki-Säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Sintonen kertoi omasta kotiseuturakkauden kokemuksestaan.
– Suomalaisuutta ja karjalaisuutta näkee harvemmin edustettuna ulkomailla arjessa ja katukuvassa. Malesiassa sain kuitenkin yllättäen tuntea ylpeyttä, kun paikallisen nokialaisesta kännykästä pärähti soimaan Säkkijärven polkka.
Juhlassa Anu Itäpelto soitti kanteletta. Hänellä oli mukanaan kanteleita viisikielisestä 15-kieliseen.
– Kanteleita on monen kokoisia ja kielten määrä vaihtelee. Tällaisilla soitettiin Karjalassa paljon.
Musiikkia esittivät myös Emilia Taimen ja Olli Laaksonen.
Juhlassa on ollut tapana muistaa vuoden aikana edesmenneitä Karjalassa syntyneitä ja lukea heidän nimensä. Muistohetken pitänyt Karkkilan seurakunnan kirkkoherra Hannu
Bogdanoff kuitenkin kertoi, että tietosuojasäädösten kiristymisen johdosta tämä ei ole enää mahdollista. Niinpä sen sijaan pidettiin pieni hiljainen hetki poisnukkuneille.