Ikkalassa hyvästeltiin 111-vuotta toiminut kyläkoulu
Viimeisenä lukuvuonna koulussa opiskeli 19 lasta.
Ikkalan koulu on ollut lakkautusuhan alla lähes siitä lähtien kun Nummi-Pusula yhdistyi Lohjaan. Asukkaiden aktiivisen kampanjoinnin ansiosta koulu on saanut jatkoaikaa, mutta nyt sen toiminta loppuu. Päättäjäisjuhlaa vietettiin koululla keskiviikkona 31.5. Oppilaiden lisäksi paikalle oli kutsuttu myös koulun entisiä opettajia. Käytäville ja seinille oli koottu tietoja, muistoja ja esineitä koulun historian ajalta. Eteisen seinä palveli nyt ”vieraskirjana”, johon sai kirjoittaa nimensä.
– Paikalliset yhdistykset ja yksityiset ihmiset ovat tehneet paljon työtä heille todella tärkeän koulun eteen. Ilman sitä koulu olisi todennäköisesti suljettu jo aikaisemmin, kiitteli Ikkalan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Olli Sorainen.
Yhdistykset ovat myös hyödyntäneet koulurakennusta. Esimerkiksi tämän kesän kesäteatteriesitystä harjoiteltiin koulun liikuntasalissa ja juhlapäivän kahvitarjoilusta vastasi Ikkalan Martat. Yleisessä tiedossa ei ole, mitä kaupunki rakennuksella aikoo tehdä.
Koulu on toiminut Ikkalassa 111 vuotta. Sen tärkeydestä kertoo myös se, että viestiä ja muistoja päättäjäisjuhlaan oli saatu entisiltä oppilailta ulkomailta asti. Myös opettaja Ulla Puukko harmitteli koulu lakkauttamista.
– Täällä on ollut hyvä oppimisrauha, ympäristö rauhallista ja koulumatkat lyhyitä. Koulussa opiskeli viimeisenä lukuvuonna 19 oppilasta.
Opettajia on rehtorin lisäksi ollut kaksi, ja lisäksi henkilökuntaan on kuulunut yksi avustaja.
Yläasteelle siirtyy tällä kertaa neljä oppilasta. Heidät hyvästeltäisiin todistusten jaon yhteydessä lauantaina, mutta heitä päätettiin huomioida nyt. Koulu tekee vielä yhteisen retken Turun linnaan.
Nuoremmat oppilaat jatkavat muissa kouluissa. Viidesluokkalainen Fanny Sundell käy ala-asteen viimeisen luokkansa Pusulan koulussa.
– Olisin mielelläni käynyt kuudennenkin luokan täällä. Hieman jännittää mennä isompaan kouluun vuodeksi. Ikkalan koulusta mieleen on jäänyt erityisesti bändi, jonka kanssa ehdimme harjoitella vuoden verran.
Fannyn kanssa bändissä esiintyivät Patricia Niemelä, Matias Kemppi, Olivia Myyrä ja Jere Karjalainen. Juhlassa nousi lavalle myös koulun toinen bändi Terttu Aholan ja Päivikki Jurmun säestämänä. Siinä soitti viulua Felix Sorainen ja harmonikkaa Eeva Pasanen. Lisäksi kuultiin lasten yhteismusiikkiesityksiä ja Anu Hyytiäisen runo. Kaija Kangasniemi muisteli koulutiensä alkua vuonna 1944.
– Varsinkin ruoka on jäänyt mieleen. Lempiruokiani olivat makaroni- ja perunajauhovelli. Niiden särpimeksi tuotiin kotoa eväsleivät ja maitopullo. Kokin pelloilta kerättiin puinnista varisseita tähkäpäitä, joista jauhettiin jauhoa. Syksyllä kouluun piti tuoda kaksi litraa puolukoita, joista keitettiin jauhojen kanssa puuroa.
– Ehkä koskettavin muistoni liittyy inkeriläiseen Sylviin, joka opiskeli koulussa muutaman kuukauden, mutta joutui palaamaan Neuvostoliiton miehittämälle alueelle. Hänen kohtalonsa jäi epäselväksi, kunnes hän yllättäen 30–40 vuotta sitten vieraili Ikkalassa. Sylvi muisti vielä talon, jossa oli asunut.
Kangasniemellä oli viesti nykyisille oppilaille.
– Pitäkää yhteyttä toisiinne ja huolehtikaa koulussa luomistanne ystävyyssuhteista. Ne saattavat kantaa läpi elämän.
