Karjaanjoesta paljastui yllättäviä löytöjä
Matti Koski, Pasi Åman, Joonas Salo, Markus Penttinen, Sami Ylimäki ja Sari Mäntylä keräsivät simpukoita Karjaanjoesta.
Karjaanjoen arvo tärkeänä kalajokena ja luonnonkohteena nousee kohisten kuin sen komeat kosket pauhaavat. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) ja Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry ovat kunnostaneet jokea sopivaksi taimenen kutemiselle.
Joki perattiin aikoinaan puutavaran uiton tarpeisiin, jolloin sen pohjan biotooppi muuttui ratkaisevasti, ja moni eliölaji väheni tai hävisi kokonaan. Yksi kärsijöistä oli taimen, jonka kutusoraikot katosivat ruoppauksissa.
LUVY ja Virho ovat laskeneet viime vuosina Karjaanjoen pohjaan rekkalasteittain taimen kutemiselle ja sen mätimunien kehitykselle sopivaa kivimukulaa, kutusoraa. Jälleen pitkä pätkä jokea saa uuden sorapohjan, kun järjestöjen aktiivit levittävät ensi viikolla jokeen kutumukulaa Pitkälänkosken alajuoksulle.
Kutusoraikon alta on kuitenkin ensin siirrettävä lohikalojen kasvulle tärkeät simpukat muualle. Maanantaina ja tiistaina virholaiset ja LUVY:n edustajat kahlasivat ja sukelsivat joessa etsimässä vesikiikareiden ja sukellusmaskien avulla pohjalla asustavia simpukoita. LUVY:n vesistöasiantuntija Aki Mettinen määritteli löytyneet simpukat vuollejokisimpukoiksi (Unio crassus).
Toukat todiste joen puhtaudesta
Aki Mettinen löysi joesta erittäin harvinaisia kirjojokikorennon toukkia. Ne kertovat veden olevan puhdasta.
Simpukoita löytyi tasaiseen tahtiin, ja jo muutaman tunnin työn jälkeen niitä oli kerätty seitsemän henkilön voimin sata viisikymmentä. Löydetyt yksilöt siirretään tulevan soran alta muualle Karjaanjokeen, jossa ne jatkavat elämäänsä normaaliin tapaan.
Joen pohjasta saatiin myös sivutuotteita. Yli 50 uistimen löytäminen ei sinänsä yllättänyt porukan kalamiehiä, mutta Aki Mettinen koki sellaisen.
– Tutkin joen pohjaa ja keräsin hyönteisiä. En ollut uskoa silmiäni, kun haavin perälle osui kirjojokikorennon toukkia, Aki Mettinen intoili.
Kyseisen korentolajin toukkien eläminen Karjaanjoessa kertoo sen veden puhtaudesta.
Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) elääkin puhtaissa puroissa ja pikkujoissa. Joet ovat usein melko vuolaita, hiekka- tai kivipohjaisia. Suppeahkojen elinympäristövaatimuksiensa takia kirjojokikorento on paikoittainen ja puuttuu useimmista likaantuneista ja sameista puroista. Tyypillinen biotooppi on puhtaalta järveltä laskeva kirkasvetinen pikkujoki. Kirjojokikorento on Suomessa rauhoitettu EU:n ympäristödirektiivien 2. ja 4. liitteen mukaan. Karjaanjoen arvo nousee korennon myötä entisestään.
