Karkkila tutuksi -sarjan syksy käynnistyi postinkannon historialla

Karkkilan työväenopiston suosittu Karkkila tutuksi -sarja jatkui postinkannon historian esittelyllä Karkkilassa. Aihetta alusti museonjohtaja Tommi Kuutsa, jonka jälkeen omakohtaisia muistojaan kertoi Vesa Palmu. Hänen äitinsä toimi postinhoitajana Anttilan talon naapurissa olevassa rakennuksessa, jossa perhe myös asui.
– Suomen postilaitoksen perustamispäivänä pidetään 6.9.1638, jolloin postinkuljetus alkoi kenraalikuvernööri Pietari Brahen määräyksestä. Kuningatar Kristiina oli kaksi vuotta aikaisemmin antanut Ruotsin valtakuntaa koskevan asetuksen postinkuljetuksesta, kertoi Kuutsa.
Aluksi Suomeen luotiin järjestelmä, jossa postin kuljetuksesta vastasivat postitalonpojat ja heidän renkinsä. Postitalonpoikajärjestelmä lakkautettiin 1846. Venäjän vallan aikana Suomen suuriruhtinaskunnan postihallintoa varten perustettiin 1816 keskusvirasto, Postihallitus.
– Silloin aloitettiin kestikievarikyytejä käyttävä posteljoonijärjestelmä, jossa postilaukku kulki kestikievarista toiseen ja posti toimitettiin kievariin sekä haettiin sieltä. Karkkilassa, eli silloisella Pyhäjärvellä kestikievareita oli Nyhkälän Anttilan, Vaskijärven Paanun sekä Haaviston Sunin ja Sipolan tiloilla.
Vihtiin avattiin postitoimisto vuonna 1866. Sieltä postilaukku toimitettiin maksua vastaan Pyhäjärvelle. Postivuoro kulki aluksi kerran viikossa. Vuonna 1886 Vihdin postitoimiston hoitajaksi valittiin Anna Katarina Granberg, jonka taksa, 50 markkaa jokaisesta postilaukusta, oli pyhäjärveläisille liian suuri.
– Kuntakokous päätti, että posti kuljetetaan Högforsin ruukin postilaukussa, mistä vouti J.G. Saleniukselle maksettiin 100 markkaa vuodessa. Loppiaisena 1889 Pyhäjärven kunta ryhtyi takaamaan sadalla markalla postimerkkien myyntiä paikkakunnalla, ja myyjäksi valittiin leipuri K. K. Tamminen. Tätä päivämäärää voidaan pitää Karkkilan paikallispostin vuosipäivänä. Toukokuussa 1899 kuntakokous päätti anoa postihallitukselta kirjeenkantajaa kuntaan.

Högforsin postikonttori

Postikonttori toimi 1900-luvun alkuun asti Högforsin vanhassa konttorirakennuksessa, jonne ajurit toivat postin ja josta se jaettiin edelleen. Ruukin alueelta postikonttori siirrettiin Närön tilan nahkurin taloon.
– Aivan uudelle uralle postin kulku saatiin, kun Hyvinkään–Karkkilan rata valmistui vuonna 1911. Postikonttori sijoitettiin kaksi vuotta myöhemmin valmistuneeseen Rautatieyhtiön taloon. Osuusliike Tuki osti rakennuksen vuonna 1919 ja irtisanoi postin vuokrasopimuksen vuotta myöhemmin, koska tarvitsi talon kokonaan omaan käyttöön.
Postihallitus anoi kunnalta uusia tiloja, mutta niitä ei tuntunut löytyvän. Vaikean tilanteen vuoksi postihallitus esitti valtioneuvostolle jopa Högforsin postitoimiston väliaikaista lakkauttamista.
– Postikonttorin kysymystä varten Pyhäjärven kunta perusti syksyllä 1920 komitean. Väliaikaisiksi tiloiksi valtuusto päätti vuokrata opettaja O.R. Syrjäsen omistaman talon. Kunta maksoi huoneiden muuttamisen postin käyttöön.
– Vuonna 1922 Pyhäjärven kunta päätti lahjoittaa Anttilan talon vierestä tontin ”ikuisiksi ajoiksi postin käyttöön”. Högforsin postitalo avattiin vuonna 1923, jolloin postinhoitaja Hulda Hormajärvi ja postineiti Alina Dyster saivat työlleen ajanmukaiset puitteet.
Postitarkastaja esitti vuonna 1926 Högforsin postikonttorin nimen suomentamista Karkkilan postikonttoriksi. Paikkakunnan silloista Pyhäjärvi-nimeä tarkastaja ei suositellut, sillä maassa toimi jo entuudestaan kaksi Pyhäjärven postitoimistoa. Högforsin tehdas ei kuitenkaan nimenvaihtoa kannattanut ja nimi vaihtui vasta Karkkilan kauppalan perustamisen myötä keväällä 1932.
– Postin työntekijöistä on säilynyt monenlaisia muistoja. Yksi heistä on monissa kaskuissakin esiintyvä, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä postinjakajana ollut Kalle Lindfors eli ”Posti-Kalle”. Hän asui Nyhkälässä Takkoin talossa, jonka rappusilta hän jakoi vuosikausia karkkilalaisille heidän päivälehtensä sunnuntaisin.
Kallen tehtäviin kuului postinvaihdot junan kanssa ja kuljetukset aseman ja toimipaikan välillä. Kesällä hän työnsi rattaita ja talvisin vesikelkkaa. Usein postia oli niin paljon, ettei Kallea juuri näkynyt sen takaa. Työpäivät venähtivät pitkiksi, sillä juna kävi kaksi kertaa päivässä Hyvinkäällä, ja sillä välin hän teki vielä muita töitä.

Postilla monenlaisia tehtäviä

Vesa Palmun äiti Alli Koskinen tuli postinhoitajaksi 1946 ja Vesa syntyi vuotta myöhemmin. Perhe asui postirakennuksen yläkerrassa.
– Posti oli tuolloin merkittävä työllistäjä. Varsinaisen postihenkilökunnan lisäksi siellä työskenteli lennätintoimiston ja Postisäästöpankin henkilöstöä. Alue oli jaettu yhdeksään postinjakopiiriin ja postia jaettiin useassa vuorossa. Lehdenjakajat olivat vielä erikseen. Konttorissa riitti vilinää aamun varhaisilta tunneilta iltaan asti.
Posti toimitti tuohon aikaan hyvin monenlaisia tehtäviä. Sieltä haettiin lapsilisät ja eläkkeet, ja tehtaan palkkarahat toimitettiin postin kautta. Postista haettiin myös radioluvat sekä tapahtumien huviliput.
Palmu ei pelännyt talossa asuessaan, vaikka vuosiin liittyy jännittäviä ja pelottaviakin vaiheita.
– Vastapäätä olivat bussiaseman lisäksi ravintola Ala-Ruukki sekä viinakauppa, joten pihalle tuli silloin tällöin humalaisia nukkumaan ja tarpeilleen. Äiti soitti poliisit korjaamaan heidät talteen.
– Konttoriin tehtiin murto, kun 1950-luvun kuuluisat rikolliset Hilarius Sorjonen ja Uuno Laine eli Dynamiitti-Laine olivat pakomatkalla vankilasta. Rakennuksessa ei murtomiesten vierailun aikaan ollut väkeä, joten vahinkoa kärsivät lähinnä kassakaappi ja samassa huoneessa olleet tavarat. Sorjosen tie päättyi lopulta Ahmoolle, jossa hän poliisien piirittämänä riisti hengen itseltään.