Kirjallisuusterapiasta voi saada uutta näkökulmaa omaan elämäntilanteeseen
Nyhkälän koululla tutustuttiin kirjallisuusterapiaan Heikki Savolan johdolla.
Sanoilla voi olla yllättävän paljon voimaa. Eteen saattaa tulla teksti tai lause, jossa joku antaa sanat sille kaikelle, mitä itse on aina ajatellut, mutta ei ole osannut pukea sanoiksi. Jonkin laulun sanat saattavat kuvata kuulijan tunteita täydellisesti. Toisinaan taas voi tulla tunne, että haluaisi kirjoittaa itsensä puhtaaksi mielessä pyörivistä ajatuksista.
Tämä on ytimessä kirjallisuusterapiassa, johon saatiin katsaus Nyhkälän koululla Heikki Savolan opastuksella. Savola kouluttautui muutama vuosi sitten kirjallisuusterapiaohjaajaksi ja on vetänyt ryhmiä muun muassa kansanopistoissa.
Kirjallisuusterapia on yksi ekspressiivisistä taideterapiamuodoista. Sen lisäksi on myös vastaavalla tavalla toimivaa musiikkiterapiaa sekä liikuntaterapiaa. Kirjallisuusterapiassa keskiössä on nimensä mukaisesti useimmiten lukeminen ja kirjoittaminen.
Sanoilla on vaikutettu läpi koko ihmiskunnan historian. Ennen kirjoitettua tekstiä sanat levisivät puhuttuina tarinoina. Uutisten lisäksi on välitetty esimerkiksi sukujen historiaa. Terapiakäytössä kirjallisuutta käytettiin Savolan mukaan ensimmäisen kerran 1700–1800-luvuilla, mutta enenevässä määrin vasta 1900-luvulla.
– Ensimmäisen maailmansodan jälkeen huomattiin, että ne loukkaantuneet, joilla oli lukemista, paranivat muita nopeammin. Tähän tartuttiin erityisesti Yhdysvalloissa. Suomessa kirjallisuuden käytöstä viitteitä on 1940-luvulta, kun sairaaloissa järjestettiin ohjattuja runoryhmiä. Kirjallisuusterapiayhdistys Suomeen perustettiin 1981, ensimmäisten joukossa Euroopassa.
Monella on tietämättään kosketusta kirjallisuusterapiaan
Kirjallisuusterapiaan tutustuttiin myös muutamien pikaharjoitusten avulla, joita Savola on käyttänyt opettaessaan luovaa kirjoittamista. Ensimmäisessä kirjoitettiin tarina tai muisto jostain tietystä esineestä. Toisessa tarinan kirjoittamiseen käytettiin nopan antamia kuvia.
– Muistot eivät ole aina tarkkoja, ja asioiden käsittely saattaa auttaa ihmistä muistamaan yksityiskohtia, joita hän luulee unohtaneensa.
Savola muistutti, että monella ihmisellä on eräänlaista kokemusta kirjallisuusterapiasta. Esimerkiksi päiväkirjoihin on jo pitkään vuodatettu iloja, suruja sekä vihan ja rakkauden tunteita.
– Omien ajatusten näkeminen paperilla voi auttaa selkeyttämään niitä. Samalla asioihin saattaa aueta uusi näkökulma, jonka avulla löytää tien eteenpäin.
