Kolme ja puoli vuotta kireässä hirressä – Helena Toropainen vapautettiin lopultakin petossyytteistä

Yli kolmen vuoden piina on ohi. Helena Toropainen vapautettiin kaikista häntä vastaan nostetuista syytteistä

11. maaliskuuta 2014 piti olla Helena Toropaiselle tavallinen tiistai. Hän oli ollut aamuisella tarkastuskäynnillä yrityksensä työmaalla ja saapunut sitten toimistoonsa Vantaalla. Yritys on melko suuri rakennussiivous- ja logistiikkafirma, ja Toropainen on sen osakas ja varatoimitusjohtaja. Kello oli aika tarkasti yhdeksän, kun toimiston ovi temmattiin auki ja sisään ryntäsi kymmenkunta poliisia. Poliisimies komensi Toropaisen sekä yhtiön toisen osakkaan luovuttamaan välittömästi puhelimet ja astumaan pihalla odottavaan poliisiautoon. Helena Toropaisella ja hänen kollegallaan ei ollut minkäänlaista aavistusta pidätyksen syystä, eivätkä poliisitkaan sitä heille kertoneet. Myös yrityksen tietokoneet ja asiakirjamapit lähtivät poliisien matkaan. Yhtä kaikki, Toropainen ajatteli, että olipa pidätyksen syy mikä hyvänsä, hän pääsisi pian pois Tikkurilan poliisiputkasta, jonne hänet sijoitettiin.

Epäily törkeistä petoksista

Mutta Toropainen ei päässyt illaksi kotiin, ei seuraavanakaan iltana. Kun hän oli viettänyt karussa vankilasellissä muutaman vuorokauden, hän aavisti, ettei taitaisi ihan pian päästä sieltä ulos. Toropaisen kuulustelut alkoivat saman tien. Niiden aikana selvisi, että Helena Toropaista ja hänen yhtiökumppaniaan epäiltiin törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä veropetoksesta sekä törkeästä eläkevakuutusmaksupetoksesta. Poliisi väitti, että Toropaisen osin omistama yritys oli teettänyt rakennuksilla työtä ns. pimeästi, eli jättänyt ennakonpidätykset maksamatta.
Helena Toropainen tiesi, että syyte menee nurin, sillä yrityksen kirjanpito on takuulla kunnossa ja kaikki muukin sen toiminta prikulleen laillista ja päivänvalon kestävää. Sen sijaan Toropainen ei aavistanut, että joutuisi viettämään putkassa kokonaisen kuukauden – saatikka sitä, että kuluisi kolme vuotta syytteen nostamiseen ja vielä puoli vuotta ennen kuin hänet todettaisiin syyttömäksi joka ikiseen syytekohtaan.

Kuukaudeksi tutkintavankeuteen

Helena Toropainen kuvaa noita vuosia kireässä – ei siis löysässä – hirressä roikkumiseksi. Ensinnäkin kuukauden ajan viettäminen askeettisessa, vain betonisängyn ja vessanpytyn käsittävässä sellissä oli melkoinen koettelemus. Tiukkoja kuulusteluja pidettiin joka päivä, kunnes hänet ”unohdettiin” viikoksi.
– Ruoka-annos työnnettiin luukusta, mutta kukaan ei puhunut minulle sanaakaan, Helena Toropainen muistelee ja arvelee poliisin yrittäneen saada hänet siten ”tunnustamaan”. Toropainen oli koko tuon ajan eristyksissä osakaskollegastaan. Perheenjäsenet saivat piipahtaa hänen luonaan kerran viikossa. – Miehelläni oli kova paikka kertoa silloin 11-vuotiaalle kuopukselle, että äiti on pidätettynä vankilassa, Toropainen kertoo.
Vankila-aika kului hitaasti, vaikka hän luki 30 kirjaa – dekkareita – ja ratkoi satoja sanaristikoita ja sudokuja. Jälkeenpäin hänelle kerrottiin, että putkaan olisi saanut tuoda radion. – Minua auttoi jaksamaan tieto siitä, että en todellakaan ole tehnyt mitään vilpillistä, toteaa Helena.
Syyttäjä vaati kolmen vuoden ehdotonta
vankeutta

Oikeudenkäynti koitti lopulta kolme vuotta pidätyksen jälkeen 10. huhtikuuta 2017 alkaen ja kesti yhteensä 23 istuntopäivää. Syyttäjä luki yli 7000 sivua käsittävästä esitutkintamateriaalista vain ylimalkaisen tiivistelmän, jonka sanamuoto tuki Toropaisen täydellistä syyllisyyttä. Todistajina syyttäjä käytti muun muassa pimeää palkkaa saaneita rakennussiivoojia.
Oikeudenistunnossa varmistui kuitenkin totuus. Toropaisen ja hänen yhtiökumppaninsa suoraan noin 50 henkilöä ja alihankkijoiden kautta toiset 50 ihmistä työllistävä yritys oli toiminut täysin laillisesti, eikä ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Syyllinen löytyi sen sijaan yhdestä alihankkijayrityksestä. Se oli jättänyt maksuvelvoitteet hoitamatta ja käyttänyt paitsi pimeää työvoimaa, myös bulvaaneja liiketoiminnassaan.
– Meille alihankkijan toiminta selvisi vasta poliisikuulusteluissa, toteaa Toropainen.

Alihankkija oikea syyllinen

Tilaajavastuulain mukaan yritysten on valvottava, että sopimuskumppanit täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Lailla pyritään harmaan talouden torjuntaan ja sen tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua sekä työehtojen noudattamista. Laki edellyttää tilaajaa pyytämään ja sopimuskumppania toimittamaan enintään kolme kuukautta vanhat tiedot ja selvitykset, muun muassa onko yritys merkitty ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yrityksen tulee toimittaa kaupparekisteriote ja selvitys siitä, ettei sillä ole verovelkaa tai sitten viranomaisen antama selvitys verovelan määrästä. Yrityksen on toimitettava lisäksi todistukset työntekijöiden eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta sekä selvitys työehtosopimuksesta ja työterveyshuollon järjestämisestä.
Yritykset käyttävät tähän aikaa vievään ja työlääseen prosessiin yhä useammin siihen erikoistuneita yhtiöitä. Niin myös Toropaisen yritys, joka oli valinnut yhteistyökumppanikseen Suomen Tilaajavastuu Oy:n. Se on Suomen suurin ja kattavin yrityksille suunnattu tilaajavastuutietojen rekisteri ja ylläpitäjä, jonka työ on ollut perinteisesti hyvin luotettavaa. Nyt se ei kuitenkaan huomannut alihankkijayrityksen vilppiä – pimeitä palkkoja ja ilmoitusvelvoitteiden laiminlyöntejä.
– Alihankkija oli lisäksi harhauttanut työntekijöitään väittämällä, että he ovat meidän yrityksemme palkkalistoilla, vaikka tosiasiassa he työskentelivät alihankkijalle, Helena Toropainen kertoo. Tutkinnan aikana kuulusteltiin useita kymmeniä ihmisiä, jotka työskentelivät joko Toropaisen yrityksessä tai alihankkijoilla. Lisäksi useat tilaajien edustajat kutsuttiin kuulusteluihin.

Vapauttava tuomio 18. elokuuta

Juttua oli päättämässä kolme tuomaria, jotka totesivat yksimielisesti, että Helena Toropainen ja hänen yhtiökumppaninsa eivät ole syyllistyneet mihinkään laittomuuteen tai rikkeeseen. Toropainen kertoo olevansa luonnollisesti helpottunut vapauttavasta tuomiosta. Se palautti hieman hänen uskoaan oikeusvaltioon, mutta hän on yhä ihmeissään, kuinka Suomessa voi joutua odottamaan näin kauan ennen tuomion julistamista, varsinkin syyttömänä.
Kaiken lisäksi valtio takavarikoi Toropaisen henkilökohtaiset ja yrityksen omaisuuden ja varat, eivätkä ne ole vieläkään käytettävissä. Lisäksi lakimiesten palkkiot ovat olleet tuntuvat. Nyt hän harkitseekin vahingonkorvausprosessin nostamista esimerkiksi merkittävien ansionmenetysten vuoksi.

Vahvempi ihminen

Helena Toropainen ei vielä tiedä, miten epäiltynä oleminen vaikuttaa hänen maineeseensa. Yritys menetti joitakin asiakkaita, joista osa on kylläkin jo palannut. Toropainen istui viime kaudella Kokoomuksen riveissä Karkkilan kaupunginvaltuustossa. Hän oli vireillä olevasta oikeudenistunnosta huolimatta ehdolla myös kevään kuntavaaleissa. Ehdokkuuteen päädyttiin paikallisen puoluejohdon täydellä tuella, sillä se uskoi ehdokkaansa syyttömyyteen. 18 ääntä eivät riittäneet läpi menoon. Toropainen uskoo, että juuri vaalien alla Helsingin Sanomissa esille nostettu oikeusprosessi vei häneltä ääniä. Hän arvelee myös, että kerran epäiltynä ollut saa helposti syyllisen leiman. Se ei Helena Toropaista kuitenkaan lannista, sillä hän uskoo olevansa kolme ja puolivuotisen piinan ja kuukauden pidätettynä olon jälkeen entistäkin vahvempi ihminen.