Kondiittori, sairaanhoitaja, ompelija
Marika Kosusesta on moneksi

Ihan alkuun iso anteeksipyyntö sekä Marika Kosuselta että kaikilta Kristiina Vuoreloilta. Toimittajan emolevy jämähti viime viikon Käyrääs kaffel -jutussa väittämään konditoriakahvila Puustinnan vetäjäksi ja leipuriksi ihan väärää henkilöä. Kyllähän Napoleon-leivoksen loihtinut kondiittori oli Marika Kosunen.
Napoleonin lisäksi Puustinnan vitriinissä viekoittelee muitakin leivonnaisia. Suolaisten piirakoiden ohella suu kuolaa juusto- ja täytekakkujen sekä hillomunkkien perään.
– Kaikki on joko minun tai Jaana Riuttasen omin käsin tekemiä, Marika Kosunen sanoo.
Kosunen on pyörittänyt Puustinnaansa Karkkilassa Riuttasen kanssa vuoden 2013 tammikuusta saakka. Konditoriakahvilan herkut tunnetaan myös Karkkilan ulkopuolella.
– Moni mökkiläinen ja matkustavainen aina Keski-Suomea myöten tilaa etukäteen vaikkapa mielikakkunsa ja poikkeaa noutamaan sen tullessaan mökille tai ollessaan ohikulkumatkalla, Marika iloitsee.
Marika Kosunen valmistui kondiittoriksi aikoinaan kolmivuotisella oppisopimuksella Laakson leipomossa. Leivonnan parissa vierähti viitisen vuotta, kunnes kolmikymppistä kolmen lapsen äitiä veti ihan toinen ala. Marika pääsi opiskelemaan ensin kolme vuotta lähihoitajaksi ja sen päälle vielä toisen mokoman sairaanhoitajaksi.
– Olen aina tykännyt opiskella, Marika perustelee.

Punainen Toyota vei Karkkilasta – ja toi takaisin

Tässä kohtaa onkin hyvä hypätä aikaan ennen kondiittorin ja sairaanhoitajan uraa. Raumalla syntynyt Marika halusi 17-vuotiaana pois kotikaupungin ”ahtailt kitukränneilt” ja hakeutui Orivedelle. Eihän tuo pitäjä sen laveampia katuja tarjonnut, mutta väylän henkisesti laajempiin ympyröihin. Marika kävi paikallisen opiston iltalinjoilla opettelemassa ompelua. Sitten hän pääsi Seimelän kotiteollisuuskouluun Vihtiin, jossa valmistui naisten pukusuunnittelijaompelijaksi.
– Ompelin monta Karkkilan Viihdekuoron punaista esiintymisasuakin, Marika Kosunen muistaa.
Seimelän aikana Marika nousi bussiin ja tuli tutustumaan naapuri-Karkkilaan. Keskusta oli nopeasti tutkittu, ja hän tiedusteli ohikulkijapariskunnalta lähintä kahvilaa.
– He pyysivät mukaansa koulun takana mäellä sijainneeseen pieneen vihreään taloon, jossa toimi Saalem-seurakunta. Sieltäkin saisi kuulemma kahvia, vieläpä maksutta, Marika Kosunen valaisee.
Eteen tuli pieni ongelma – miten päästä takaisin Vihtiin ja koulun asuntolaan, kun busseja ei enää kulkenut?
– Luokseni asteli pitkä ja vaalea nuorimies, joka tarjosi kyytiä Vihtiin.
Marika nousi tuon nuorukaisen punaiseen Toyota Coupeen ja sai kyydin. Koska elettiin 1970-luvun loppua, kännykän tapaisia nähtiin vain Bondeissa ja Maxwell Smartissa. Niinpä Marika suostui antamaan koulun asuntolan puhelinnumeron Aimolle, joksi pitkä ja vaalea mies oli esittäytynyt. Aimo soittikin pian ja pyysi mukaansa käymään Helsingissä.
– Nuorena sitä lähteekin vaikka tuntemattomien kyytiin, Marika huokaa ja hymyilee.
Nuoret alkoivat tapailla tiiviimmin, ja pari vihittiin vuonna 1978.
– Siitä alkoi 42 vuotta kestänyt sota ja rauha, Marika nauraa hersyvästi.
Tuona aikana perheeseen syntyi kolme lasta.

Unelma omasta kahvilasta

Oltuaan kymmenisen vuotta sairaanhoitajana, Marika Kosusta alkoi kiehtoa lapsuuden unelma omasta kahvilasta. Tuttava tarjosi sopivasti kahvilalle passelia huoneistoa Vihdin kirkonkylältä, ja niin haaveesta tuli totta vuonna 2009. Vuokranantaja ilmoitti yllättäen 2012 tarvitsevansa tilat itselleen. Jotain piti keksiä. Nykyinen kahvilahuoneisto löytyi sattuman sekä Seppo Väli-Klemelän ja Atso Mäkelän avustuksella.
Puustinnalla meni sopivan hyvin koronakevääseen saakka. Marika Kosunen päätti sulkea hiljentyneen kahvilansa ja palasi entiseen ammattiinsa sairaanhoitajaksi.
– Työskentelin kaksi kuukautta Karkkilan terveysaseman vuodeosastolla, Marika kertoo.
Puustinna avattiin uudestaan kesällä, ja viruksen uuteen aaltoon saakka meni varsin mukavasti, joskaan pitopalvelukeikat eivät ole elpyneet entiselleen.
– Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Jos minun pitää panna lappu luukulle, se laitetaan, Marika Kosunen toteaa ilman dramatiikkaa.
Firma on kuitenkin velaton ja vuokranantaja joustava, joten ihan välitöntä hätää Puustinnalla ei ole. Voimaa jaksaa Marika Kosunen saa tyttäriltään ja heidän lapsiltaan sekä ukulelen soittamisesta ja paikallisen Martta-yhdistyksen vetämisestä. Hän kuuluu myös Maanpuolustusnaisiin ja Helluntaiseurakuntaan.
Marika Kosunen on viihtynyt hyvin Karkkilassa, mutta pari toivetta hänellä on.
– Kadut ja niiden valaistus saisivat olla paremmassa kunnossa ja tavalla tai toisella bussiliikenne voisi olla sujuvampaa.