Laatu-Aatu – kulta-Vilppaan sankari

Teksti Matti Suomi
Kuvat Marko Vihiniemi

Karkkilan Urheilijoiden Saloon lähtenyt Aatu Kivimäki teki suurta pr-työtä Karkkilalle ja kasvattajaseuralleen, kun hän nousi Korisliigan pudotuspeleissä Salon Vilppaan yhdeksi avainpelaajaksi. Vilpas voitti historiansa ensimmäisen mestaruuden huikean pudotuspelisarjan päätteeksi. Vilpas lähti tavoittelemaan himoittua Pantteri-patsasta runkosarjan neljänneltä sijalta. Runkosarjaa ylivoimaisesti hallinnutta Helsinki Seagullsia pidettiin lyömättömänä.

Lahti pisti koville

Puolivälierissä vastassa oli Lahti Basketball, joka pisti fyysisyydellään lujasti hanttiin. Lahden valmentajan Pieti Poikolan aggressiviinen pelityyli oli välillä myrkkyä Vilppaalle, jonka päävalmentaja Sami Toiviainen onnistui kuitenkin löytämään lääkkeet lahtelaisten nujertamiseen. Tässä sarjassa Vilppaan kokeneet konkarit osasivat pitää päänsä kylmänä. Aatu Kivimäen otteita haittasi vielä vähän kiusallinen kyynärpäävamma.

Aatu liekeissä

Välierässä vastaan asettui vahva ja nimekäs Seagulls. Vilpas haki jo ensimmäisessä kohtaamisessa Töölön Kisahallista yllätysvoiton ja sarja sai jännitystä lupailevan alun. Kentällä vilistivät liigan parhaat ulkomaalaispelaajat ja nimekkäimmät kotimaiset paljon nähneet ja kokeneet maajoukkueratsut. Kentän kuumin pelaaja illasta toiseen oli kuitenkin Aatu Kivimäki, jonka huikeat kolmen pisteen heitot upposivat pomminvarmasti sukkaan. Todellinen kruunu Aatulle tuli ratkaisevassa ottelussa, kun hän säkitti hienon läpiajon päätteeksi voittokorin 0,1 sekuntia ennen päätössummeria. Vilpas meni finaaleihin voitoin 4–2 ja Aatu-niminen tähti oli syttynyt.

Karhun kaatokin onnistui

Finaaleissa vastaan tuli Kauhajoen Karhu. Vilppaan viikingit onnistuivat heti ensimmäisessä pelissä ryöstämään jälleen kotiedun itselleen. Tämä oli ratkaisevaa, sillä jatkossa kotitaika piti. Pari seuraava vierailua Kauhajoella sujuivat vaisusti. Kotivoitot kuitenkin riittivät siihen, että Salohallissa voitiin juhlia Vilppaan ensimmäistä Suomen mestaruutta. Tämän ottelusarjan parhaat viikingit olivat heittokone Mikko Koivisto ja Jeremiah Wood sekä yksi Suomen kaikkien aikojen paras koripalloilija Teemu Rannikko, joka kruunasi hienon uransa Suomen mestaruuteen. Aatu Kivimäelläkin oli otteluissa tärkeä rooli, jonka hän hoiti mallikkaasti. Ja näin koko Vilpas pääsi nostelemaan Pantteri-patsasta.

Salossa melkoista mylläkkää mestaruuden jälkeen

Vilppaan mestaruus sai monella tavalla ansaittua huomiota Salossa, mutta myös mediassa. Koronan takia yleisö ei saliin päässyt, mutta ratkaisuottelun jälkeen sadat kannattajat miehittävät Salohallin ympäristön kannustaen siellä sankareitaan. Seuraavana päivänä otettiin myös korkeammat voimat apuun, kun Salon seudun kymmenet kirkonkellot soivat mestareiden kunniaksi. Päivän Salon Seudun Sanomatkin ilmestyi nyt uudella nimellä Salon Seudun Viikingit.
Mieltä lämmitti, kun Ylen aamun Jälkihiki-ohjelmassa hiihdon moninkertainen maailmanmestari ja olympiamitalisti Virpi Sarasvuo piti Aatu Kivimäen viime hetken voittokoria Seagullsia vastaan viikonlopun sykähdyttävimpänä hetkenä.
Hymyä aiheuttaa myös Salossa tehty kansalaisaloite Pormestarinkadun nimeämistä Kivimäenkaduksi. Samoin toivottiin Suomusjärvellä moottoritien varrella sijaitsevan Kivihovin nimeämiseksi Kivimäeksi.
Vilppaan joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen arvioi Aatu Kivimäkeä.
– Mukava poika ja loistava pelimies, ja eikös sieltä Karkkilasta tule Saloon vain kovia äijiä.

Korisliiga kaipaa lisää kotimaisia profiilipelaajia

Susijengin lisäksi Korisliiga on lajin kotimainen lippulaiva. Nyt nähdyt pudotuspelit olivat hyvää viihdettä. Sarja on kuitenkin turhan jenkkipainotteinen. Kärkijoukkueilla on hyviä kotimaisia pelaajia päärooleissa, mutta ovat muuten liikaa paljon jenkkipelaajien varjossa. Kotimaisuusasteen lisääminen toisi varmasti lisää uusia kiinnostavia pelaajia. Tätä myötä myös yleisö saattaisi innostua sarjasta enemmän. Tarvitaan lisää nuoria kotimaisia pelimiehiä, jotka voisivat nousta joukkueensa ratkaisijoiksi, kuten Aatu Kivimäki ja Okko Järvi. Sisu saattaa kasvaa vaihtopenkillä, mutta voi myös herätä kysymys: kelpaanko sittenkään tähän sarjaan?

Muitakin mitaleja ja Pantteri-patsas Karkkilaan

Karkkilaan voi sanoa tulleen muitakin Korisliigan mitaleja. Hopeajoukkue Karhun riveissä pelaa nuori Joona Hakamaa, joka syntyi Karkkilassa. Näin, kun hän donkkaili Lemmointien-kotinsa olohuoneessa pieneen sisäkoriin. Nyt parimetrinen Joona lyö jo näyttävästi normaaliin korirenkaaseen. Pronssijoukkue Seagullsin riveissä puolestaan pelasi KaU:n kasvatti Samuli Mäkelä. Nuoret Joona ja Samuli olivat vielä vähäisessä roolissa, mutta heiltäkin voidaan jatkossa odottaa isompaa panosta – jos jenkit eivät vie jatkossakin heidän peliaikaansa.
KaU järjestää kesällä Karkkilan torilla tapahtuman, jossa esitellään seuran uusia tuulia. Vilpas on luvannut, että Aatu Kivimäki pääsee sinne esittelemään Pantteri-patsasta ja kertomaan kuulumisiaan. Toivotaan, että paikalle pääsevät muutkin patsasta aikoinaan nostelleet.
Pantteri-patsaasta on kisailtu vuodesta 1962. Sen lahjoitti Helsingin Pantterien puheenjohtaja Lasse Merikukka. Pantterit on eniten SM-kultamitaleja (14) voittanut seura. Karkkilalaisista on siihen kolme kiinnitystä maajoukkueen 1970-luvun kapteenilla Klaus Mahlamäellä, joka oli voittamassa mestaruutta 1970 Tapiolan Hongassa. Kultaa tuli myös 1974 ja 76 Playhongan takamiehenä. Myös Jari Mahlamäki oli taistelemassa 1976 ja 79 mestarijoukkue Playhongassa.
Kolmeen mestaruuteen ylsi myös Jyrki Vekkilä, joka KTP:n kultakaudella 1991, 93 ja 94 oli johdattamassa joukkuettaan voittoihin. Sen jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes 2016 Miikka Luosmaa nosteli Pantteri-patsasta. Naistenkin SM-kultaa on saatu Karkkilaan, kun Minna Brofeldt oli Forssan Alun riveissä 2000-luvun taitteessa juhlimassa mestaruutta.