Laskennoilla tärkeää tietoa lintukannoista

Lintujen määrää luonnossa seurataan monin tavoin ja tarkoitusperin. Valistuneimmat metsästysseurat tarkkailevat metsästettävien vesi- ja kanalintujen kantoja ja päättävät lukujen perusteella niiden metsästysmääristä.
Lintutieteelliset yhdistykset ja seurat laskevat lajien ja yksilöiden määrää muilla perusteilla. Valtakunnallisesti kolme kertaa vuodessa tehtävillä lintulaskennoilla pyritään selvittämään linnuston levinneisyydet – lajien ja yksilöiden määrät.
Juuri päättyneissä talvilintulaskennoissa arvioitiin talvilinnuston levinneisyyttä ja runsautta eri elinympäristöissä eri osissa maatamme sekä linnuston muutoksia talven aikana, talvesta toiseen ja pitkällä aikavälillä. Laskennoista saadaan lisäksi tietoa lintujen talvikuolleisuudesta, vaelluslintujen liikkeistä ja muuttolintujen talvehtimisesta Suomessa.
Laskennassa kirjataan kaikki havaitut linnut 5–15 km pitkältä vakioreitiltä, jonka yksi tai useampi lintuharrastaja kulkee. Talvina 1957–2010 laskentoja on tehty 3820 reitillä; viime talvina on saatu tulokset noin 500 reitiltä. Retki kestää tavallisesti yhden talvipäivän valoisan ajan, mutta voi olla lyhempikin.
Karkkilan alueella lintulaskentoja tekee paikallinen lintuyhdistys Apla. Talvilintulaskennassa olivat tänä vuonna aktiivisia Jari Enström ja Marko Teivonen, Sanna Hilska osallistui nyt ensimmäistä kertaa laskentaan. Laskenta tehtiin neljällä alueella: Nahkio–Lemmoi; keskusta–Vanhakylä–Fagerkulla–Kannas; Sudetti–Polari–Pitkälä–Kannas; Vattola–Järvenpää–Tuorila–Jokiväärä sekä Vanjärven ympäristö. Näillä alueilla tavattiin noin 30 lintulajia, ja yksilömäärä oli reilut 3000.

Linturetkellä Karjaanjoella

Kokenut lintuharrastaja Marko Teivonen ja vasta pari vuotta sitten lintuharrastuksen toden teolla löytänyt Sanna Hilska kiersivät kävellen Vanjärven viime viikolla. He havaitsivat järvellä ja sen ympäristössä 26 lintulajia ja 701 yksilöä. Urakkaan kului kokonainen päivä.
Viime sunnuntaina he tekivät linturetken ihan muuten vaan Karjaanjoen rantapolulla. Teivonen, joka muun muassa kerää niin sanottuja ekopinnoja, eli tekee havaintoja linnuista käyttämättä retkillä motorisoituja ajoneuvoja, halusi nähdä erityisesti talvehtimaan mahdollisesti jääneitä peukaloisia ja viimeisissä sulissa toivottavasti pulikoivia telkkiä. Erityisbonuksena hän haaveili hömötiaisesta, jonka kannat ovat romahtaneet monin paikoin Suomea viime vuosina.
– En havainnut yhtään hömötiaista koko viime vuonna, Marko Teivonen ihmetteli.
Hömötiaista ei nähty eikä kuultu nytkään, mutta pikkuruinen peukaloinen ilmaantui lopulta näkyville. Sen Teivonen tosin ”huijasi” esille soittamalla kännykällä lajin soidinlaulua. Myös talvipukuinen telkkä päätyi Teivosen havaintovihkoon.
Huijaamista ei sen sijaan tarvittu yllättävän laulajan houkuttelemiseen. Joen rannasta alkoi nimittäin kuulua varsin taitavaa luritusta, johon toinen lurittelija vastasi yhtä sujuvasti. Kilpalaulannassa oli kaksi koskikaraa, jotka täten julistivat kevään odotuksen alkaneeksi.
Karkkilan Ladun tekemä rantapolku osoittautui mainioksi lintujen tarkkailureitiksi, mutta sillä liikkui runsaasti väkeä myös ilman kiikareita.
Kevään edetessä on mukava seurata, saapuuko joutsenpari jälleen pesimään joelle ja löytävätkö tulevanakin kesänä kuningaskalastaja ja virtavästäräkki ilmatien sinne.