Liisa Suomi saa äitienpäiväksi Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö antaa 33 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Ansioituneet äidit saavat kunniamerkit itseltään presidentiltä valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä. Juhlan järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa 14. toukokuuta 2017. Tunnustuksen saavat äidit ovat omien yhteisöjensä puuhanaisia, he ovat ahkeria erilaisissa toimissa ja tekevät monipuolisesti vapaaehtoistyötä.
Tänä vuonna tunnustuksen saa myös karkkilalainen Liisa Suomi. Ensi keväänä 90 vuotta täyttävä Suomi yllättyi mieluisasti huomionosoituksesta.
Ansiotyöhön 13-vuotiaana
Liisa Suomi syntyi Somerolla ja asui lapsuutensa isovanhempien luona. Isätön lapsi patistettiin – kuten tuolloin tapana oli – palkkatyöhön jo 13-vuotiaana. Ensimmäinen pesti oli piikana maalaistalossa. – Nuorimpana olin tietenkin kaikkien käskettävänä, Suomi muistelee. Pikkupiian työnkuva oli laaja. Hän kantoi korviketta peltotyöläisille, siivosi, lypsi lehmiä, levitti lantaa pellolle, hoiti kasvimaata ja laittoi talonväelle ruokaa. Hevosen ajaminenkin kuului pikkupiian hommiin, vaikka Suomi sanoo vanhan hevosen paremminkin kuljettaneen pientä ohjastajaa, kun tiesi työreittinsä tyttöä paremmin. Liisa työskenteli piikana kaksi vuotta ja meni sen jälkeen erään sotalesken lastenhoitajaksi. Vuoden päästä Liisa palasi kuitenkin takaisin tuttuun maataloon. Vetovoimana siellä oli talon renkipoika Esko Suomi, isätön lapsi hänkin.
Karkkilasta löytyi työtä ja harrastuksia
Liisasta ja Eskosta tuli pian pari, ja he muuttivat Karkkilaan vuonna 1954, kun Esko sai työpaikan Högforsin tehtaalta.
– Ei piian ja rengin palkoilla olisi perhettä elätetty, mutta Höökissä Esko pääsi ahkerana miehenä hyvin urakkapalkoille ja minä pystyin olemaan lasten kanssa kotona, Liisa Suomi muistelee. Lapsia pariskunnalle syntyi viisi. Kun he olivat tarpeeksi isoja, myös Liisa-äiti meni palkkatöihin, minnepä muualle kuin Högforsin tehtaalle. Aluksi perhe asui Fagerkullassa, mutta Sudetin alueelle saatiin rakennettua omakotitalon tehtaan myymälle yhden markan tontille. Sieltä kuljettiin valimoon, jonka maalaamossa Liisa Suomi työskenteli seitsemän vuotta, tehtaalla hän oli kaikkiaan 11 vuotta. Liisa vaihtoi työpaikkaa vuonna 1974 ja alkoi kulkea linja-autolla Helvarin Pitäjänmäen-tehtaalle. Vuoden kuluttua hän siirtyi yhtiön Karkkilan-tehtaalle, jossa työskenteli lakkaajana eläkkeelle pääsyyn saakka.
Liisa Suomi on ollut aktiivinen eri järjestöissä. Nuorena tyttönä hän lauloi, tanhusi ja näytteli somerolaisessa Sylvänän nuorisoseurassa. Karkkilassa hän osallistui Metalliliiton ammattiosaston, Demokraattisten naisten sekä Karkkilan Urheilijoiden toimintaan. Hän touhuaa nykyisin paljon myös Karkkilan Eläkeläiset ry:n piirissä. Nyt päivät kuluvat paljolti ulkoilun ja erityisesti lukemisen parissa. Liisa Suomi kertoo olevansa kirjojen suhteen kaikkiruokainen, mutta mieluisimpia ovat historialliset romaanit. Hän asuu keskustan kerrostaloasunnossa luovuttuaan muutama vuosi sitten liian työlääksi käyneestä omakotitalosta.
Liisa Suomi kertoo olevansa huono juhlija, varsinkin jos hän itse on juhlan kohteena. Niinpä hän ei aio pitää 90-vuotisjuhlia ensi keväänä. Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset saattavat olla kylläkin eri mieltä.
Lapsilla turvallinen koti
Mitalia Liisa Suomelle hakivat hänen lapsensa ja Karkkilan Eläkeläiset ry. Lapsista nuorin Stina Suomi muistelee kotioloja lämmöllä. Hän kertoo äidin olleen aina auttavainen ja kannustava, halusivatpa lapset opiskella tai urheilla. – Äiti ja isä ponnistivat taloudellisesti tyhjän päältä, eikä äidillä ollut mahdollisuutta esimerkiksi opiskella, vaikka olisi halunnut, Stina Suomi sanoo. Hän jatkaa, että Liisa Suomella oli myönteinen elämänasenne.
– Äidillä ei ole tapana ruikuttaa, vaan tehdä se, minkä itse voi. Stina muistaa kodin turvallisena paikkana. Lapsista Stina ja Matti Suomi lähtevät Liisa-äidin mukana ottamaan vastaan tunnustusmitalia Säätytalolle.
