Mainiot miehet mustissaan

Eerolle ja Jarille tavoiteltu vyö.

Kaupunkilehti Karkkilalaisen toimittaja Eero Kulla tunnetaan paitsi taitavana kynäilijänä, myös rauhallisena, harkitsevana ja hyvätapaisena miehenä. Eero on myös kamppailulajin harrastaja. Ulkoisen olemuksen ja käytöksen luoman mielikuvan perusteella sitä ei välttämättä heti osaisi arvata.
Eerolla on siitä huolimatta kaverinsa Jarin kanssa jotain, mitä useimmilta meiltä puuttuu, upouusi musta vyö Hanmoodo-puvussaan. Musta vyö on kamppailulajeissa myönnettävä korkean asteen tunnustus, joka kertoo kantajansa osaamisesta ja edistymisestä. Niitä ei anneta. Ne ansaitaan. Vyöarvo kerrallaan, vuosien kuluessa.
Eero Kulla ja Jari Vaarala saivat kaikkien kamppailijoiden suuresti arvostaman kunnianosoituksen muutama viikko sitten. Vyön myöntämisen edellytyksenä on fyysisesti rankan ja teknisesti erittäin vaativan vyökokeen läpäiseminen.
Eeron matka mustan vyön haltijaksi on ollut pitkä, liki 20 vuotta. Jari pääsi omaansa äärimmäisen nopeasti, viidessä vuodessa.
Molemmat miehet hehkuvat maltillista, nöyrää tyytyväisyyttä saavutuksensa johdosta. Syytäkin on. Mustavöisiä miehiä ei ihan joka päivä kävele raitilla vastaan.

Kehon hallintaa

Eero kiinnostui kamppailulajeista jo nuorena. Sitä edelsi lyhyt kokeilu koripallon parissa. Painikin tuli tutuksi. Mieli paloi kuitenkin monipuolisemman lajin pariin.
– Halusin päästä kokeilemaan lyöntejä ja potkuja, mies taustoittaa.
– Karkkilassa ei silloin ollut oikeastaan muita kamppailulajeja tarjolla, joten päädyin Hanmoodohon.
Se oli rakkautta ensi kohtaamisella.
– Tykästyin heti. Heitot, lyönnit, potkut, sidonnat, murskaus ja asetekniikat tekevät lajista erittäin monipuolisen.
Viisitoistavuotiaana alkanut harrastus on kulkenut miehen matkassa jo kaksi vuosikymmentä. Neljästi viikossa salilla treenaava Eero on tuttu näky myös juoksulenkeillä Karkkilan katukuvassa.
Harrastuksesta on ollut paljon hyötyä myös arkisessa elämässä.
– Teen istumatyötä. Hanmoodo pitää kropan auki ja poistaa jäykkyydet, Eero kehuu.
Miehen sanojen mukaan notkeus ja kehonhallinta on lisääntynyt vuosien saatossa merkittävästi. Se auttaa moneen asiaan. Myös ihmisten välisellä kanssakäymisellä on iso merkitys.
– Lajin myötä olen oppinut toimimaan joukossa ja kohtaamaan ihmisiä, Eero kertoo.
Tässä on osaltaan auttanut se, että Eero on myös vetänyt lajiharjoituksia jo vuosia. Siinä oppii väkisinkin kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa.

Rankka vyökoe

Mustaa vyötä pidetään kamppailupiireissä kovana saavutuksena. Eero kertoo treenanneensa Jari Vaaralan kanssa viime vuodet olosuhteista huolimatta erittäin päämäärätietoisesti.
– Pari vuotta tässä on käytännöllisesti katsoen eletty treenin ehdoilla.
Koronan aikana salit olivat kiinni, mutta parivaljakko harjoitteli tunnollisesti ulkona.
– Oli loskaa tai pakkasta, ihan sama. Täysillä treenattiin.
Mustan vyön saavuttaminen vaatiikin Eeron mukaan ensisijaisesti työtä.
– Itse en välttämättä ole fyysisiltä ominaisuuksiltani optimiyksilö lajiin, Eero tunnustaa.
Mies ei antanut sen haitata. Yksi tärkeä ominaisuus Eerolta löytyy ja se mahdollisti tämänkin tavoitteen saavuttamisen.
– Kaikista tärkeintä on periksiantamattomuus. Sitä lajissa eteneminen vaatii, Eero paljastaa.
Vyökokeen fyysinen puoli oli äärimmäisen rankka. Siihen kuului mm. alkulämmittelynä viiden minuutin kilometrivauhdilla vedetty kymmenen kilometrin lenkki.
Piinaavan, pitkäkestoisen naruhyppelyn jälkeen suoritettiin lukuisia, eri lihasryhmiä kuormittavia pitkiä liikesarjoja. Hyväksi lopuksi pisteltiin vielä tuhat kyykkyä jalat aivan äärirajoille ajettuina.
Yhteensä liikesarjoissa tehtiin noin 2500 toistoa. Usko oli koetuksella.
– Piti silti vain painaa eteenpäin, periksi antamatta. Sarja kerrallaan, Eero muistelee.
Rankan vyökokeen jälkeen takki oli pitkään tyhjä. Lepäilyn jälkeen akut latautuivat, kivistävä keho palautui vähitellen ja salille paluukin maistui. Tuore musta vyö herättää nyt mukavia tunteita.
– Onhan tämä hemmetin iso juttu, kun on jo kauan harrastanut, Eero myhäilee.
Eerolle ja Jarille Hanmoodo merkitsee paitsi urheilua, myös elämänfilosofiaa. Siihen liittyy Eeron luonnehdinnan mukaan ”luonnollinen liikkuminen, rauhallinen sydän ja elämänmittainen oppiminen”. Kaikki arvoja, käytänteitä ja periaatteita, joille löytyy sijansa myös jokaisen arkisessa elämässä.
Tuoreet mustavyöt puhkuvat hienon saavutuksensa myötä uutta, positiivista energiaa. Seuraavana tavoitteena miehillä onkin nostaa koronavuosien hiukan kuihduttama seuratoiminta Karkkilassa jälleen uuteen nousuun.

Seuraava Hanmoodo-peruskurssi käynnistyy 16.1. kello 18.
Juniorikurssi 7–11-vuotiaille järjestetään sunnuntaisin 15.1. kello 17 alkaen. Tammikuun alusta helmikuun puoleen väliin lajia voi käydä kokeilemassa maksutta Rautapadan kamppailusalilla maanantaisin kello 18. Junioreille vastaava tilaisuus on sunnuntaisin kello 17.

Han Moo Do
Han Moo Do on korealaisen mestarin Suomessa vuonna 1989 perustama kamppailulaji. Sen pohjimmainen ajatus oli yhdistää erilaisia Koreassa harjoiteltuja itsepuolustus- ja kamppailulajeja sekä kehittää ihmistä kokonaisvaltaisesti monipuolisen itsensä haastamisen kautta. Lajiin kuuluu monipuolisesti erilaisia tekniikoita lyönneistä ja potkuista heittoihin ja painiin. Lisäksi mukana on asetekniikoita miekalla, kepillä ja nunchakulla sekä murskausta ja erilaisia hallintaotteita.
”Han” viittaa Koreaan, ”Moo” taistelutaitoihin ja ”Do” on tie. Han Moo Do tarkoittaa siis korealaisen taistelutaidon tietä. Nykyisin on vakiintunut, että lajin nimen voi kirjoittaa myös muodossa hanmoodo.
Lajista haarautui vuonna 2020 itsenäinen Boreal Hanmoodo -tyylisuunta, joka kunnioittaa alkuperäisen lajin oppeja, vaikka sillä onkin oma vyökoejärjestelmänsä. Karkkilan seura lähti mukaan uuden tyylisuunnan toimintaan kesällä 2020.