Marja ja Mosambikin pressa

Vuonna 1963 Marja Muurinen aloitti englannin opiskelun Auran kansakoulussa kolmannella luokalla. Oppilaille tarjottiin mahdollisuutta kirjeenvaihtokavereihin ympäri maailman. Marja valitsi kaverikseen Tansaniassa lähellä Mosambikin rajaa eläneen Filipen, vuonna 1959 syntyneen pojan. Kaverukset kirjoittelivat toisilleen noin kolmen vuoden ajan.

Vuonna 2018 tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi YK:n yleiskokouksessa Mosambikin presidentin Filipe Nyusin. Tapaamisessa sovittiin työvierailusta Suomeen. Mosambikin presidentti kertoi, että hänellä oli lapsena suomalainen kirjeenvaihtokaveri, olisipa hauska nähdä hänet vierailun yhteydessä. Nimikin oli vielä muistissa.

Tämän vuoden syyskuussa Marjan puoluetoveri Erkki Ollakka välitti saamansa viestin, että Marjan pitäisi ottaa yhteyttä ulkoministeriöön, vanha kirjeenvaihtokaveri Mosambikissa haluaisi tavata. Marjan numero on salainen, joten häntä ei ollut tavoitettu, vaikka tietoja hänestä verkon välityksellä löytyykin. Marja soitti numeroon ja sieltä luvattiin ottaa myöhemmin yhteyttä. Toveri Katja Etolin välitti pian viestin, että hänelle puolestaan oli presidentin kansliasta soittanut ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja ja pyytänyt uudelleen Marjaa ottamaan yhteyttä. Kirjeenvaihtokaverin tapaamisesta oli edelleen kyse.
– Tiedätkö missä asemassa kirjeenvaihtokaveri on, kysyi ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja puhelun lopuksi – ja paljasti tämän olevan Mosambikin presidentti.
Tottahan Marja vanhan kirjeystävän halusi tavata. Tapaamisajaksi ehdotettiin keskipäivää seuraavalla viikolla. Tunnollisena työntekijänä Marja ilmoitti, että aika ei kyllä käy, hänellä on töissä aamuvuoro. Pienen säädön jälkeen ajaksi sovittiin klo 16.30 ja paikaksi Kalastajatorpan sviitti.
Tapaamiseen tulivat vastaan apulaisprotokollapäällikkö Outi Hakanen, Suomen Mosambikin suurlähettiläs Anna-Kaisa Heikkinen ja tulkki Teija Potenze. Sitten mentiin sviittiin pitkää, turvamiehiä täynnä olevaa käytävää pitkin, siinä matkalla Florencio Joel Sele, Mosambikin edustaja Suomessa, jo toimitti, että Marjalle pitää saada pikaisesti viisumi Mosambikin matkaa varten. – Vaikken ollut vielä edes tavannut koko miestä, Marja nauraa.
Sviitissä vastaan kiiruhti presidentti, siinä käteltiin ja istuttiin juttelemaan. Tapaaminen kesti kaksi tuntia, juttelun lomassa naposteltiin pikku syötävää ja juotavaa.
– Juomia olisi ollut enemmänkin, mutta ne torjuin, sanoin että olen autolla liikkeellä ja huomenna on työpäivä.
– En yhtään jännittänyt, koska välitön ja luonteva presidentti oli jo heti alkuun todennut, että hän on nyt löytänyt kadotetun siskon. Hän on hyvin perhekeskeinen ihminen, hän jutteli paljon vaimostaan ja lapsistaan, kuvailee Marja tapaamista.
Presidentin lapsuudenperhe asui kirjeenvaihtoaikaan Tansaniassa. Viestien sisältö oli luonnollisesti hyvin lapsentasoista eikä mitään politiikkaan viittaavaakaan tullut ilmi. Silloinhan Mosambikissa käytiin sissisotaa portugalilaisia valloittajia vastaan. Silloinen kapinaliike Frelimo on edelleen tiukasti vallassa, ja presidentti edustaa juuri sitä puoluetta. Mosambikin presidentti oli kovin vaikuttunut siitä, että myös Marja on ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, muun muassa ay-liikkeessä Helvarilla työskennellessään ja ehdokkaana kunnallisvaaleissa Vasemmistoliiton listoilta. Tämän asian Nyusi oli myös maininnut opetusministeri Li Anderssonille oppilaitosvierailullaan.
Marja sai illalliskutsun seuraavaksi illaksi. Marja koetti estellä: hänellä oli iltavuoro töissä, eikä vuoroja niin vaan vaihdella. Diplomaattiväki kuitenkin painotti, että olisi syytä saada vapaata tai vuoro vaihdettua.
– Onneksi apulaisosastonhoitajamme Marjo Hellgren sai järjestettyä vuoronvaihdon, ja illallinen onnistui.
Läsnä oli Marjan lisäksi Teija-tulkki, muut osallistujat olivat mosambikilaisia.
– Meillä oli tosi mukavaa, vaikka ilta venyikin pitkäksi. Minulla oli syntymäpäivä, ja sain presidentiltä lahjaksi muun muassa kauniin rannekellon.
– Kahdelta sanoi tulkilleni, että nyt on pakko lähteä, en ehdi muuten nukkua ennen työpäivän alkua.
Marja sai todellakin kutsun Mosambikiin, ja lähtö on harkinnassa tammikuulle. Mikäpä olisi lähtiessä, kun Marjan eläkepäivät sopivasti alkavat joulukuun alussa.

Joulukuun alussa eläkkeelle

Marjan oma elämä on ollut arjen sankaruutta. Hänellä on kaksi lasta, joista toinen, Marika, menehtyi aivokasvaimeen vain yhdeksän vuoden ikäisenä vuonna 1988. Suru hänen menettämisestään on seurannut Marjaa koko ajan. Poika Oskari opiskelee parhaillaan avoimessa yliopistossa ja on väylän kautta matkalla kohti opintoja oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Marja muutti Karkkilaan vähän tyttärensä kuoleman jälkeen ja teki pitkän työuran Helvarilla. Työt siellä loppuivat harmittavasti kaksi ja puoli vuotta ennen 60 vuoden eläkeiän saavuttamista, mutta se ei Marjaa lannistanut: hän opiskeli Luksiassa lähihoitajan ammatin. Siihen hän valmistui 60-vuotiaana vuonna 2020. Marja on omistautunut kotihoidon asiakkailleen, joita hän käy auttelemassa vapaa-ajallaankin.
– Kotihoidon työ on ollut todella tärkeää ja palkitsevaa, ja olen iloinen, että voin tehdä sitä edelleen, Marja hymyilee.
Eläkkeestä huolimatta on sovittu, että työvuorot pyörivät edelleenkin – ellei sitten uusi Afrikka-harrastus vie aktiivista eläkeläistä muille maille.