Paratiisi löytyi Karkkilasta
Dumbledore on harvinainen suomenvuohipukki.
Onni näyttää kotikanojen päivän munatuotannon. Kuvassa myös Helmi ja Robert Tannahill
Suomen ja Kanadan liput oven yläpuolella kertovat, että paikka on oikea. Ollaan Miia Virtasalmen ja Robert Tannahillin sekä heidän lastensa Helmin ja Onnin kotona. Perheen koira, länsiylämaan terrieri Maggie tekee heti tuttavuutta, ja tulijan ovat havainneet myös talon vuohet, jotka määkivät tervehdyksiään navetan suunnasta. Suomalaiskanadalainen perhe on viihtynyt Karkkilassa kolmisen vuotta niin hyvin, että suunnitelmissa ei ole muuttoa mihinkään. Aikaisemmin muuttokuormat ovat matkanneet Suomen ja Kanadan välillä. Lapset viihtyvät ja menestyvät koulussa ja aikuisilla on vakituiset työpaikat, joskaan ei Karkkilassa. Miia käy toimistotöissä Espoossa ja Robert Perttelissä lampaiden paimenpoikana, kuten hän maatalouslomittaja-ammattiaan kutsuu. Pariskunta tapasi 1990-luvulla lasinpuhallusopintojen yhteydessä Kanadassa. He muuttivat Suomeen ja menivät naimisiin, mutta palasivat vajaan kymmenen vuoden kuluttua Toronton lähistölle suurempien lasitaidemarkkinoiden toivossa. Miia ja Robert olivat ehtineet valmistua tällä välin Taideteollisesta korkeakoulusta ja perheen lapset, Helmi ja Onni syntyä. Taiteenteko ei tuottanut rapakon takanakaan riittävää toimeentuloa, joten Miia ja Robert pakkasivat jälleen kimpsunsa laivaan ja muuttivat Järvenpäähän vuonna 2014. Samalla myytiin lasinpuhallusvälineistö, vaikka erityisesti Miia jatkoi muun taiteen, kuten lasikorujen tekemistä. Virtasalmi ja Tannahill alkoivat etsiä pientilaa Uudeltamaalta, ja kun tämä Karkkilan-tila osui silmiin, he olivat yhtä myytyjä kuin tila heille vuonna 2016. Tai oikeastaan he ihastuivat Karkkilan pikkukaupungin idylliin jo vuotta aiemmin Kukulele-festareilla, jonne he tulivat Helmi-tyttären ukuleleharrastuksen innoittamina.
Melkein omavarainen maatila
Robert Tannahill, Miia Virtasalmi ja heidän tyttärensä Helmi myymässä vuohenmaitosaippuaa ja koruja Karkkilan juhannustorilla.
Robert Tannahill nostaa terassipöydälle veistoksen, joka kuvaa naisen päätä. Veistos on jännittävä yhdistelmä kiveä ja lasia. Veistoksen mallina oli Robertin äiti, Kanadan alkuperäisväestöön kuulunut mohawk-intiaani. Ja kyllä, veistoksen piirteissä on yhtäläisyyksiä sen luojan kanssa, jonka verestä toinen puoli tulee isältä, jolla oli skottilaiset juuret. Tannahill on erittäin kiinnostunut eläimistä. Hän opiskeli kaksi vuotta tuotantoeläinten hoitajaksi ja vastaa nyt muun muassa ison lammastilan 200 uuhesta. Myös kahden hehtaarin kokoiselle kotitilalle on hankittu tuotantoeläimiä, kuten lampaita, vuohia ja kanoja. Jaloissa vilahtelevat lisäksi koira, kaksi kissaa ja kani. Robert päästää Molly-vuohen karsinastaan. Eläin tietää, että on iltapäivälypsyn aika ja hyppää oma-aloitteisesti lypsypöydälle. Se saa eteensä herkkuhärkäpapuja, ja Robert voi tyhjentää sen utareet pumppupullon avulla. Emänsä perään jää katselemaan Ginny, joka on Mollyn tytär ja varsinainen reissunainen. Se oli kerrankin lähtenyt innoissaan ohi juosseen lenkkeilijän perään. Siksi se pidetään nyt vuohenpitävässä karsinassa. Tilaa asuttaa myös vitivalkoinen Dumbledore-niminen hyvin harvinainen suomenvuohipukki sekä suomen- ja kainuunharmaslampaita. Eläimet näyttävät viihtyvän karkkilalaisessa pikkuparatiisissaan Robertin hyvässä hoidossa. Hän korostaakin selvällä suomen kielellä, että eläinten tulee saada elää onnellisina. Perhe saa tilaltaan lihaa, kananmunia ja vuohenmaitoa. Maidon Tannahill käyttää saippuan valmistukseen. Mies kehittelee vuohenmaitosaippuatuotteitaan ja myy niitä toritapahtumissa. Samalla kojulla he kauppaavat Miia Virtasalmen ihastuttavia koruja. Saippuaa on myynnissä myös Käsityökahvilassa. Perheen puutarhassa kasvaa perunoita, porkkanoita, salaatteja, yrttejä, tankoparsaa, humalaa sekä omenoita ja kirsikoita. Silmiin osuu aivan erityinen istutusala. – Sen nimi on kolme siskoa ja se on mohawk-intiaanien perinteinen viljelytapa, Robert Tannahill valistaa. Kolme siskoa muodostuu kolmen kasvin, pavun, maissin ja kurpitsan ryhmästä, jotka hyödyntävät toisiaan. Papu saa maissista kiipeilyrungon ja maissi ja kurpitsa pavulta typpeä. Sisarusryhmiä näyttää kasvavan pellossa useita. – Tilan peruna- ja muu sato riittää varmaankin taas jouluun saakka, joten olemme osittain omavaraisia, Miia Virtasalmi sanoo ja poimii samalla munia kanahäkistä. Niin tuoreita voi saada vain paratiisista.
