Pepe Laakson into museoautoihin tarttui isän kuorma-autojen pakokaasuista
Kullanvärinen Volvo 1800 ES on pysäköitynä Pyhäjärven Helmen eteen. Auto on niin silmiinpistävä ja erikoinen, että sitä pysähdytään katselemaan lähempää ja kurkkimaan sen sisälle. Naisetkin. Eräs naispuolinen henkilö pyytää lupaa kuvata auton, kuulemma miehelleen.
Auton omistaja Pertti ”Pepe” Laakso istuu Helmen terassilla kahvilla ja myöntää auliisti kuvausluvan.
– Ei muuten ole ensimmäinen kuvaaja, Pepe Laakso toteaa.
Laakson Volvo on vuosimallia 1972 ja niin sanotun Pyhimys-Volvon, P 1800:n farmarimalli, jos sellainen määritelmä tästä urheilumallisesta sukkulasta sallitaan. Laakson Volvo on ainoa laatuaan Suomessa, eikä niitä maailmallakaan ole kovin monta.
– Tätä ja P 1800-malleja valmistettiin Volvon Göteborgin tehtailla vuosina 1961–72 noin 8000 kappaletta, ja iso osa vietiin Yhdysvaltoihin, Laakso tietää.
Volvo päätyi Pepe Laaksolle vajaa kymmenen vuotta sitten.
– Kaverini oli tuonut sen Saksasta ja pyysi minua katsomaan sitä. Varmaankin hän tiesi, etten voi Volvo-harrastajana sitä ohittaa, ja ostinhan minä sen, Pepe Laakso naurahtaa.
Laakson autotallissa on tosiaan muitakin vanhoja Volvoja. Sieltä löytyy punainen vuoden 1965 P 1800 – se Pyhimys-Volvo siis, sekä samanikäinen 544 PV, jota pulloperä-Volvoksikin on sanottu. Selvitettäköön tässä yhteydessä, mikä on Pyhimys-Volvo. 1960-luvulla Suomessakin pyöri brittiläinen Pyhimys seikkailee -tv-sarja, jonka päähenkilö agentti Simon Templar (Roger Moore) ajeli valkoisella P 1800 -urheiluautolla.
Tallissa muitakin autoja kuin vanhoja Volvoja
Eivät Pepe Laakson museoautot suinkaan Volvoihin lopu. Hänellä on rekisterissä ja ajokuntoisina vuoden 1963 avo-Mercedes Benz 230 SL, pari kuorma-autoa ja Ruotsin armeijalle valmistettu Volvo Laplander -maastohirviö. Lisäksi entistämistöitä odottaa muutama haaste, kuten legendaarinen Volvo Amazon ja kolme Vanaja-kuormuria.
Laakso ynnäilee katsastaneensa tänä vuonna kahdeksan entisöimäänsä museoautoa, eikä eläkeläisellä liene ajankäyttöongelmia.
– Ei ihan koko aika kuitenkaan autojen kanssa kulu. Vietämme Raija-vaimon kanssa Levin-mökillämme pari kuukautta vuodessa. Sieltä itse asiassa tultiin eilen, ja olipa Lapissa kyllä komea ruska, Pepe Laakso sanoo.
Ennen keväällä alkaneita poikkeusoloja Laaksot vierailivat vuosittain Abu Dhabissa, jossa heidän toinen tyttärensä on opettajana.
Laakso paljastaa vielä yhden hevosvoimaharrastuksensa. Hän on osakkaana helsinkiläisen jääkiekkoseuran omistamassa ravihevosessa.
– Olen minä itsekin aikoinani ohjastanut pari vuotta ja kolunnut Suomen raviratoja.
Ohjasten lisäksi Laakson käsiä tottelee myös auton ohjauspyörä, mistä todisteena on rallin Suomen mestaruus vuonna 1984.
Pepe Laakson museoautoharrastus alkoi lähes 20 vuotta sitten. Yhä tallissa odottava punainen Volvo P 1800 oli hänen ensimmäinen projektinsa. Vaikka sattui hän omistamaan sellaisen jo nuorukaisena, mutta möi sen Ruotsiin. Mistä kipinä vanhoihin autoihin syttyi?
Volvolta kuljetusyrittäjäksi
– Isäni oli ammattiautoilija, ja hänen kuorma-autonsa pakokaasuista minä varmaankin tartunnan tähän touhuun sain, Laakso sanoo ja nauraa hersyvästi.
Pertti Laakson tie vei parikymppisenä Volvon maahantuontiin Helsingin Hernesaareen, jossa luovutti asiakkaille uusia Volvoja 18 vuotta. Isä menehtyi vuonna 1978 kahden kuorma-auton kolarissa vain 56-vuotiaana, ja isän liikenneluvat siirtyivät Pertille.
Laakso pyöritti kuljetusliikettä menestyksekkäästi, kunnes joutui heivaamaan työtahtia vakavan sairastumisen vuoksi. Sairaus onneksi selätettiin, mutta Laakso päätti vähentää kuorma-auto- ja kuormaajakalustoaan. Enää pihalla seisoo yksi kauhakuormaaja.
Hyväkuntoinen ja ikäistään huomattavasti nuoremmalta vaikuttava Laakso hörppää kahvikuppinsa tyhjäksi.
Farmari-Pyhimyksellä läpi kaupungin
– Eiköhän lähdetä katsomaan muita autojani, mies sanoo ja heittää minulle farmaripyhimyksen avaimet.
Ja mehän mennään. Volvoon asettautuminen tuntuisi vaativan ison kenkälusikan, mutta mukava ajoasento aivan tienpinnan tuntumassa olevalta nahkaistuimelta löytyy nopeasti. Käsittämättömän ohut ratti vie muistot omaan nuoruuteeni, jossa kaikki ohjauspyörät olivat suurikehäisiä bakeliittisia rinkuloita. Jalopuisessa kojelaudassa on ajan tyyliin kuuluvasti vedettäviä nuppeja, joista löytyvät esimerkiksi ajovalot. Pitkän nokkapellin alla hörähtää kaksilitrainen ruiskumoottori, joka tuottaa huimat 135 hevosvoimaa. Ne olisi kiva päästää laukalle, mutta ajelemme Pepe Laakson tallille hiljaista ravia. Volvon ohjaaminen tuntuu kuin vääntäisi jokilaivan ruoria. Ohjaustehostimesta ei ole tietoakaan, mutta onhan kultaisella farkkupyhimyksellä mahtavaa luovia.
