Pertti Toikalla on monta rautaa tulessa
Pertti Toikka ajattelee asioita useimmiten Karkkilan etu edellä.
Pertti Toikka on jo minuutin myöhässä sovitusta ajasta, mikä on tavatonta mieheltä totuttuun säntillisyyteen. Samassa soi puhelin. Toikka oli luullut, että Käsityökahvila, jonne treffit sovittiin, on jo muuttanut uuteen osoitteeseen Keskuskadulle. Selviää, että siellä avataan ovet vasta maaliskuun puolenvälin tienoilla.
Monitoimimiestä ei tarvitse houkutella kahvipöytään, johon kahvilan pitäjä Tuula Gröhn kiikuttaa saman tien muhkeat laskiaispullat.
– Tällaiset makeat jutut ovat kyllä heikkouteni, Pertti Toikka paljastaa ja käy kermavaahtoherkun kimppuun.
Makeita juttuja on Toikalla itselläänkin mielessä, jopa suunnitteilla. Hän ei niitä vielä isommin valaise, mutta jos ne toteutuvat, Karkkila saa jälleen osakseen positiivista huomiota. Syntymäkaupunki Karkkila nousee useasti esiin Pertti Toikkaa kuunnellessa. Hän toivoo vilpittömästi sen parasta, ja paljon hän on sen eteen jo tehnytkin.
Pertti Toikan yritys osti pari vuotta sitten Componentalta lukuisia kiinteistöjä, joita on laitettu koko ajan kuntoon. Yksi niistä on Tehtaan Hotelli, jota vetää Leena Hasselman.
Kauppaan kuuluneessa Ala-Emalin kiinteistössä on aluillaan vesikattoremontti. Talossa toimii toistakymmentä yritystä, mutta upeassa miljöössä sijaitsevaan tiilirakennukseen mahtuu niitä vielä lisääkin.
”Hiilijalanjälkeä vähemmän, järkeä enemmän”
Toikka korostaa järjen käyttöä paitsi rakentamisessa, myös talouden hoidossa. Hän esimerkiksi suosii maalämpöä ja on siirtänyt sen piiriin lukuisia omia kiinteistöjään. Maalämpöä käyttää nykyään lisäksi moni kiinteistö, joiden hallituksissa Toikka vaikuttaa.
– Olen laskenut, että niissä on maalämmöllä korvattu vuositasolla noin 200 000 litran öljyn kulutus, Toikka pohtii.
Pertti Toikka käyttää usein termiä ”meidän kaikkien Karkkila”. Hän haluaa kaupungin viranhaltijoiden ja valtuutettujen toimivan tämän ajatuksen pohjalta, ja kehuu, että näin on monessa asiassa toimittukin. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee Haukkamäen ja Tuorilan koulujen maalämpösuunnitelmat.
– Mainittujen tahojen tulee käsitellä kaupungin asioita ja käyttää sen rahoja kuin hoitaisi henkilökohtaista talouttaan. Eihän kukaan halua viedä omaa kotiaan hunningolle, Toikka pamauttaa.
Hän penää yhteisen edun tavoittelua myös tavallisilta kaupunkilaisilta. Toikan mielestä moni asia opitaan tai ollaan oppimatta jo lapsena kotona.
– Miksi jotkut esimerkiksi heittävät roskat surutta kadulle tai metsään? Syytävätkö he tyhjät mehutölkkinsä kotonakin olohuoneen nurkkaan, Toikka kyselee retorisesti.
Ilkivallasta säästyneet rahat oppilaiden käyttöön
Pertti Toikka on seurannut keskustelua kouluilla ja niiden ympäristössä tehdystä ilkivallasta. Paikkojen tärvelemisestä ja suoranaisesta rikkomisesta aiheutuu kaupungille – siis meille veronmaksajille – vuosittain melkoinen lasku. Tiedetään, että tekijät ovat useimmiten nuoria, joiden energia purkautuu väärin.
Toikka tekee konkreettisen ehdotuksen, jota hän on pohtinut myös Tapani Sankalan kanssa. Koulujen oppilaat saisivat päätettäväkseen sen rahasumman käyttämisestä, mikä kului edellisvuonna ilkivallan jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen.
– Jos tänä vuonna ei satu yhtään ilkivaltatapausta, oppilaat saisivat käyttää säästyneen summan vaikkapa jonkin bändin palkkaamiseen Karkkilaan tai johonkin muuhun heitä kiinnostavaan. Summa kuitenkin pienenee sitä mukaa kuin paikkoja tärvellään. Näin lapset oppisivat konkreettisesti sekä ymmärtämään rahan arvoa että arvioimaan käytöksensä seuraamuksia, Pertti Toikka sanoo.
Mies lupaa itsekin osallistua näihin talkoisiin tavalla tai toisella. Nyt hän kuitenkin pyyhkäisee kermavaahdon suupielestään ja tarttuu puhelimeen, joka on soinut kahvituokion aikanakin useasti. Hän kertoo ilmeellään, että taas on mentävä, huikkaa kiitokset herkullisesta pullasta ja hyvästä kahvista ja rientää Karkkilan sateeseen.
