Pihoille hylätyt ajoneuvot voivat olla naapureille pitkäaikainen riesa

Talojen pihoille pitkiksi ajoiksi unohtuneet ajoneuvojenromut ovat ikävä riesa naapureille ja niistä aiheutuvat kiistat saattavat kestää pitkään. Karkkilassa yhtä tällaista tapausta on ratkottu 1990-luvun lopulta asti, mutta vieläkään asiaa ei ole ratkaistu. Pihojen siisteys ja rakennusten kunto ovat maankäyttö- ja rakennuslain alaisia asioita, joiden käsittely kuuluu rakennusvalvonnalle.
Tällaisissa tapauksissa asiassa käynnistyy niin sanottu hallintopakkomenettely. Karkkilan kaupungin vastaava rakennustarkastaja Petri Iivari toteaa, että tällaisten monivaiheisten prosessien hoitaminen ja eteenpäin vieminen Karkkilan kokoisilta yhden rakennustarkastajan rakennusvalvonnoilta vie kohtuuttomasti aikaa. Hallintopakkoon liittyvät päätökset tekee ympäristölautakunta.
– Suuremmissa kaupungeissa tai kunnissa on palveluksessaan lakimies ja useita rakennustarkastajia varmistamassa hallintopakkomenettelyyn liittyvän valvonnan etenemistä. Karkkilalla on yhden rakennustarkastajan, lvi-tarkastajan ja sihteerin resurssit, valaisee Iivari.

Monivaiheinen ja mutkikas prosessi

Hallintapakkomenettely on uhkasakkolain mukaisesti monivaiheinen ja aikaa vievä prosessi. Asian ilmitulon jälkeen viranomaisen on ensin neuvottava ja kehotettava asianosaista asian korjaamiseksi. Jos neuvonta ei auta, voidaan määrätä velvoite ja sakonuhka.
– Tämän jälkeen asianosaiselta on pyydettävä selvitys ennen seuraavan askeleen etenemistä prosessissa. Jos ympäristölautakunnan asettamaa velvoitetta ei noudateta, lautakunta voi asettaa uhkasakon. Ympäristölautakunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Jutun alussa mainitussa esimerkkitapauksessa Karkkilassa erään paritalon pihalla lahonneesta ajoneuvonromusta valitettiin kaupungille, ja rakennusvalvonta alkoi käsitellä asiaa katselmuksella jo vuoden 1999 marraskuussa.
– Autoa ei ensin määrätty poistettavaksi, vaan kehotettiin korjaamaan ja kohentamaan julkisivua. Loppukeväästä 2001 auto määrättiin uhkasakon uhalla siirrettäväksi pois saman vuoden kesäkuun loppuun mennessä.
Moninaisten vaiheiden ja asianosaisen kuulemisen jälkeen ympäristö- ja lupalautakunta asetti loppukeväästä 2002 sakon ja määräsi poistamaan huonokuntoisen auton. Sakon asettamiseen liittyvien selvityspyyntöjen ja niiden käsittelemisen jälkeen lautakunta teki loppukesästä 2003 päätöksen uhkasakon tuomitsemisesta.
– Tämän jälkeen tilattiin oikeusministeriön oikeusrekisterikeskukselta sakkoluettelo ja uhkasakon täytäntöönpano. Lautakunta teki vielä kaksi päätöstä kuulemisineen.
Iivarin mukaan prosessissa on jouduttu vuosien varrella myös palaamaan takaisin ja tekemään lisäselvityksiä ja kuulemisia. Ympäristö- ja lupalautakunnan viimeisin päätös asiassa on kesältä 2004. Tämä on johtanut sakkoluetteloiden lähettämiseen oikeusministeriön oikeusrekisterikeskukseen Hämeenlinnaan.
– Tämän jälkeen käsittääkseni monet rakennustarkastajat ovat yrittäneet saada linja-autoa poistetuksi neuvottelemalla ja sopimalla. Niiden tulokset ovat edelleen nähtävillä kyseisen paritalon pihalla.
– Minulle asian käsittely tuli 2020 syksyllä ja prosessi on tarkoitus käynnistää uudelleen kevätkierroksen yhteydessä ympäristöpäällikkö Pirjo Siikin avustuksella.