Pikkupässin synttäreitä juhlittiin
Ravintolan omistaja Tomi Toivonen ja kaupunginjohtaja Tuija Telén
Pub Pikkupässissä juhlittiin ravintolan 50-vuotista taivalta viime torstaina. Asiakkaat nauttivat ravintolan omistajan Tomi Toivosen tarjoamista juomista ja pikkupurtavasta. Heitä viihdytti Anne Tallgren House Band, ja kaupunginjohtaja Tuija Telén lausui kaupungin onnittelut.
Toivonen kertasi lyhyesti ravintolansa historiaa. Siihen hän kirjoitti oman nimensä vuonna 2011, jolloin Pikkupässi siirtyi hänen omistukseensa.
Toivonen julkaisi pubistaan kuvallisen historiakirjasen, johon on tehnyt tekstit Tomi Wahlroos. Wahlroos haastatteli ja kuvaili teokseen monia Pikkupässiin läheisesti liittyviä henkilöitä, ja mukana on runsaasti myös hänen valokuviaan. Ne, kuten muutkin valokuvat nousevat kirjasen laadukkaalla paperilla hienosti esille. Teos on painettu Karkkilan Painopalvelu Oy:ssä. ”Pikkupässi” on mainio joululahjavinkki Pub Pikkupässin ystäville, ja sitä kannattaa kysellä ravintolan tiskiltä.
Pässi oli myös 70-luvun nuorten paikka
1970-luvun nuorten muistoissa ovat säilyneet legendaariset Pässin tiskijukka-illat. Bileillat keräsivät nuoret Karkkilasta ja lähiseuduilta, lisäksi monet muualla opiskelevat tai työssäolevat juhlivat mieluummin vanhalla kotipaikkakunnalla pääkaupunkiseudun tarjonnan sijasta. Karkkilalaisten 18 vuotta täyttäneiden määräkin nousi mystisesti perjantai-iltaisin.
Maija Salmi, silloin Forsström, oli tiskijukkana talvikuukausina 1975.
– Olin kuullut jostain, että Pässissä olisi tarvetta tiskijukalle, ja musadiggarina menin välitunnilla kysymään, pääsisinkö töihin. Lukiolaisena 20 markan palkkio illalta oli kova juttu! Keväällä lopetin, kun sain kesätöitä muualta, muistelee Maija.
Soitto alkoi joka perjantai kello 20. Dj:n ”koppi” oli pienen tanssilavan vieressä tarjoilutiskin tuntumassa, siis siinä missä ennen Pässin nykyistä laajentamista oli bändien esiintymislava. Musailtaa kesti pikkutunneille asti.
– Siellä oli jokunen talon oma levy, mutta eihän niitä kukaan olisi kuunnellut – paitsi Jussi Raittisen biisiä ”Metsämökin tonttu”, jota jengi jorasi aina raivoisasti. Sitä soitettiin välillä useammankin kerran illan aikana, naureskelee Maija.
– Pääosin soitin siellä omia levyjäni. Kaksi isoa repullista älppäreitä oli aina mukana.
Hurriganes oli tosi kova juttu, Rock and Roll All Night Long oli ilmestynyt paria vuotta aikaisemmin ja Roadrunner vuotta myöhemmin. ”Say Mama” ja ”Keep on Knocking” saivat aina porukat tanssilattialle, ja illan toivottuihin hitaisiin kuului tietenkin ”I will Stay”.
Black Sabbathin ”Paranoid” oli tottakai varmaa settiä, kuten myös Rollareiden ”Letś Spend the Night Together” ja ”Jumpin´Jack Flash”. Yhdestäkään soittoillasta ei olisi voinut suoriutua läpi ilman niitä.
Kotimaista iskelmää ei niinä iltoina todellakaan soitettu – no ei kyllä toivottukaan!
– Sellainen muistikuva on, että taisin olla Pässin ensimmäinen naispuolinen tiskijukka, miettii Maija.
– Portsari Antti Nurmi kerran muistutti, että ”älä sitten välitä jos keljuilevat, eivät ole tottuneet tyttöön tuon tiskin takana”. No kyllähän joku tuli kaljapäissään nojailemaan tiskiin, että ”mitäs sää likka täällä oikein teet”, mutta häiriöksi asti nitä nojailijoita ei sentään ollut.
– Muuten dj-illat olivat tosi nastoja! Sain uusia kavereita, kun musasta riitti – ja riittää! – aina juteltavaa, summaa Maija Salmi.
