Rastaanpoikaset saavat renkaan jalkaansa

On toukokuinen iltapäivä jossakin päin Karkkilaa. Paikallinen lintumies Heikki Toljander seisoo metsäreunassa kaulassaan hopeinen kaulakoru, joka paljastuukin lintujen rengasketjuksi.
– Onhan rengas tavallaan koru sille linnulle, joka saa sen jalkaansa, Heikki Toljander naurahtaa.
Toljander on niitä harvoja lintuharrastajia, joilla on lupa rengastaa lintuja. Sellaisen saa vankalla lintujen tunnistustaidolla ja käymällä vaativan kurssin. Luvan Heikki sai pari vuotta sitten. Lintuharrastuksen hän aloitti jo pikkupoikana 1960-luvulla.
Tälläkin reissulla on mukana pikkuinen poika. Lopella asuva kymmenvuotias Alex Viitaniemi on saanut kunnian lähteä Heikin matkaan katsomaan, miten rengastaminen tapahtuu. Alex on innokas luonnon tutkija ja seuraa eläinten touhuja televisiosta, netistä ja kirjoista sekä tietenkin livenä ulkona. Poika on ottanut mukaan kiikarinsa ja upouuden lintukirjansa, taitaapa repun pohjalla olla hänen itsensä ostama pyypillikin.

Kihlat rastaanpoikasille

Heikki Toljander kertoo, että iltapäivän ohjelmassa on rastaanpoikasten rengastamista. Rastaat asuvat usein tämän metsikön kaltaisissa sekakolonioissa, joissa voi olla kymmeniä räkätti-, punakylki- ja mustarastaiden pesiä. Toljander on kartoittanut alueen jo aiemmin ja tietää tarkkaan missä puissa pesiä on.
Toljander varoittaa lintu-uraansa aloittelevaa Alexia mahdollisesta ilmavaarasta, jonka räksät usein saavat aikaan pesiensä lähellä. Heikin takissa onkin aamupäivän jäljiltä rastaiden ”pommien” jälkiä.

Nyt saadaan olla rauhassa ilmahyökkäykseltä, mutta rastasemot pitävät kovaa varoituskonserttia lähipuissa. Heikki Toljander pysähtyy pesäpuun äärelle ja poimii heinäisestä pesästä hellästi vuoron perään viisi punakylkirastaan poikasta ja asettaa ne kangaspussiin. Sieltä hän ottaa pojat vuorotellen käteensä ja asentaa niiden jalkaan alumiinisen renkaan, jossa on numero- ja kirjainkoodeja. Hän merkitsee koodit vihkoonsa ja siirtää poikaset takaisin pesään.

Elämän kolmanneksi paras päivä

Alex seuraa touhua tarkasti. Äkkiä Heikki ojentaa rengastamansa rastaan poikasen Alexille. Hän empii hiukan, mutta ottaa poikasen kämmeniensä suojiin. Poikanen rauhoittuu Alexin kädellä, ja poika silittää sen päätä hetken aikaa, kunnes Heikki asettaa sen takaisin pesäänsä.
Renkaan saavat jalkoihinsa vielä naapurin räkättirastaan kuusi poikasta.
Heikki Toljander jatkaa rakasta harrastustaan tästä eteenpäin yksin, mutta Alex saa toimittajalta kyydin vielä yhteen seikkailuun. Vihdin puolella on erääseen peltokosteikkoon pysähtynyt hiukan oudompi siivekäs, tiibetinhanhi. Se on toimittajallekin uusi tuttavuus, joten ei muuta kuin matkaan kohti Herrakuntaa, josta hanhi pian löytyykin.
Rengastus oli Alexille mieleenpainuva kokemus. Hän totesi äidilleen, että päivä oli hänen elämänsä kolmanneksi paras. Entä ne kaksi parempaa?
– Niitä ei ole vielä tullut, Alex filosofoi.

Renkaat kertovat linnuista paljon

Rengastus on tärkeä apuväline lintujen muuton tutkimuksessa. Sen avulla saadaan tietoa yksilöiden ja lintulajien muuttoreiteistä, niiden levähdys- ja talvehtimisalueista sekä muuttonopeuksista. Rengastuksen avulla voidaan määrittää myös lintuyksilöiden ikää, kuolevuutta ja kuolinsyitä, synnyinseutu-, kotipaikka- ja puolisouskollisuutta ja vuosittaisia kannanmuutoksia. Rengastuksen ansiosta saadaan tietoa lisäksi yksilöiden jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä elinpiirin laajuudesta. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua.

Mitä tehdä, kun löytyy rengas

Lintujen renkaiden materiaali on kevyttä alumiinia, joka ei häiritse mitenkään linnun elämää. Renkaiden koko vaihtelee tietenkin lintulajien koon mukaan. Rengas painaa linnun jalassa suunnilleen yhtä paljon kuin rannekello ihmisellä. Renkaiden koodikieli kertoo lintulajin, rengastuspaikan ja -ajan sekä sen, kuka renkaan on asentanut. Tyypillinen merkkisarja on esimerkiksi 123456X tai HT123456.
Jos löytää luonnosta kuolleen linnun, kannattaa aina tarkistaa, onko sillä jalassaan rengas. Jos sellainen löytyy, tulee toimia seuraavasti. Renkaassa oleva merkkisarja tai itse rengas (suoristettuna) lähetetään Rengastustoimistoon, josta hän saa paluupostissa linnun tiedot. Löytöilmoituksessa pitää mainita myös linnun löytöpaikka, löytötapa (mahdollinen kuolintapa), päivämäärä sekä löytäjän nimi ja osoite.

Kirjeen voi lähettää osoitteeseen Rengastustoimisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto tai rengastustoimisto@helsinki.fi