Ruukkimuseo julkaisi kirjan silittämisen historiasta

Karkkilan ruukkimuseon yhdeksäs julkaisu Silittämällä siisti on nyt valmis. Kirja kertoo silitysrautojen historiasta, valmistajista ja mallistosta erityisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Kirjassa on myös silitysrautaan liittyviä kaskuja, käyttövinkkejä ja hoito-ohjeita vuosien varrelta. Kirja kertoo myös silitysraudan synkästä historiasta, sillä rautoja on käytetty myös rikosvälineinä.
Kirjan ovat kirjoittaneet Tommi Kuutsa ja Janne Viitala. Graafinen toteutuksen on tehnyt Nina Heinonen. Kirjaa on saatavilla Suomen Valimomuseon museokaupasta. Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–15.

Silittämisen vuosituhannet

Silitysrauta on vuosisatoja vanha keksintö. Nimensä mukaisesti silitysrauta on kuumennettava laite, jolla silitetään vaatteiden rypyt suoriksi. Kukaan ei osaa sanoa tarkalleen, milloin ihmiset alkoivat silittää vaatteita ja kankaita. Ilmeisesti silittäminen alkoi samoihin aikoihin, kun nahkavaatteiden ohella valmistuivat ensimmäiset tekstiilivaatteet tuhansia vuosia sitten. Kuitenkin tiedetään, että kiinalaiset laittoivat jo ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua kuumia hiiliä metallikattilaan ja silittivät sillä vaatteitaan. Vaatteita oli toki jo aikaisemmin silitetty litteiden puisten, kivisten ja luisten silittimien avulla. Intiassa vaatteita suoristettiin kuumennetulla kookospähkinän kuorella.
Lämmitettyjen metallisten silitysrautojen käytön aloitus ajoittuu 800-luvun Kiinaan. Pronssista valettuja rautoja käytettiin tuolloin ainoastaan silkin silittämiseen. Euroopassa ensimmäiset rautaiset silitysraudat, seppien takomat sellaiset, valmistuivat 1400-luvulla, ja 1600-luvulla niitä ryhdyttiin valmistamaan raudasta valamalla.
Silitysraudoista komeimpia olivat seppien valmistamat messinkiset raudat. Silitysrauta lämpeni, kun sisään pantava, kolmiomainen luoti kuumennettiin. Valurautaiset silitysraudat olivat joko hiilillä tai luodilla lämmitettäviä tai massiivisia umpirautoja.
Suomeen silitysraudat tulivat 1700-luvun aikana, jolloin aluksi ilmestyivät tuontitavarana messinkiset luotisilitysraudat. Valurautaisiakin silitysrautoja valmistettiin ainakin Taalintehtaan uudessa hiekkavalimossa vuodesta 1796 lähtien. Myös Teijon ruukissa, jonka valimo tunnettiin 1600-luvun lopusta aina 1700-luvun puoliväliin saakka yksinomaan patavalimona, on silitysrautoja valmistettu samoihin aikoihin kuin Taalintehtaalla, ehkä jopa hivenen aikaisemmin.
Aikojen kuluessa silitysrautojen mallisto on muuttunut ja monipuolistunut. Metallista valetut, lieden päällä tai hiilellä lämmitettävät silitysraudat olivat käytössä pitkään, kunnes sähköllä ja höyryllä lämmitettävät syrjäyttivät ne. Tekstiilien kehittyminen helppohoitoisimmiksi muutti tilanteen lähes kokonaan, sillä nykyaikaisia tekstiilejä ei edes välttämättä tarvitse silittää.

Ote vitseistä:
– Mitä vastaisitte minulle pikku ruususeni, jos vakuuttaisin teille, että sydämeni on yhtä kuuma kuin tuo silitysrauta? – Pyytäisin teitä silittämään… (Tuulispää-lehti 14.7.1922).

Ote silitysraudasta terveydenhoidossa:
Wiipurin uutisissa neuvottiin elokuussa 1888 seuraavaa: Hinkuyskää voitiin parantaa kaatamalla aamuin illoin teelusikallinen tärpättiä tulikuumalle silitysraudalle. Parantava höyry haihtui huoneen ilmaan, ja yskä lähti parissa päivässä.