Sunset Beach Party – räppiä ja rockia
Kolmen vuoden tauon jälkeen järjestetty ja samalla 31. Sunset Beach Party keräsi parituhatta kävijää. Livemusiikki sai ihmiset riehaantumaan ja energinen yleisö sai kehuja useammilta artisteilta. Ensimmäistä kertaa vetovastuussa olevan Tomi Toivosen kädenjälki näkyi alueella uusina aktiviteetteina ja innovaatioina. Lavoja oli kahden sijaan yksi, VIP-lippu tarjosi lisämukavuutta ja karaoketeltassa pääsi kokeilemaan omia laulutaitojaan keikkojen välissä. Toisaalta kaksipäiväinen festivaali tarjosi tuttuun tapaan Suomen eturivin artisteja, iloisia jälleennäkemisiä ja sadekuuroja.
Koisjärven diskon uusi kokoonpano
Perjantaina Pyhäjärven rannalla saatiin katsaus Suomen rap-genreen. Ennen sitä illan aloitti kuitenkin karkkilalais-nummelalainen Koisjärven Disko, jonka omaleimaisessa soundissa kuuluvat muun muassa americana, countryvaikutteet ja indierock. Kuusihenkisen yhtyeen aloittaessa sadepilvet täplittivät taivasta ja alueella oli vielä varsin hiljaista.
– Älkää nyt kaikki tunkeko lavan eteen, kitaristi Tomi Wahlroos vitsaili yleisölle. Harmaasta säästä huolimatta yhtye luotsasi kuuntelijansa varmoin ottein läpi elämän ristiaallokon, naisia unohtamatta.
Koisjärven disko on ehtinyt soittaa nykyisellä kokoonpanolla alle vuoden. Sen soundi oli muutaman vuoden takaiseen verrattuna kitarapainotteisempi, mutta pedal steel -kitara toi äänimaailmaan lisämaustetta ja tunnistettava poljento oli yhä tallella. Aiempi tuotanto oli sovitettu toimivaksi uudelle kokoonpanolle. Wahlroosin ja Mikko Virran säveltämät uudet kappaleet olivat myös taattua Koisjärven disko -laatua. Wahlroos paljasti bändin ”diggailevan Kasevaa” ja yhtyeen sanoituksissa ja vaihtuvissa tunnelmissa on kieltämättä jotain samaa. Keikalla kuultiin myös viime vuoden lopulla julkaistu Liian monta Aku Ankkaa -single. Koisjärven diskolla on uusi levy työn alla.
– Kappaleet on tehty, enää pitäisi käydä äänittämässä, Wahlroos naurahti.
Perjantai – rehellisen räpin ilta
Illan räppikattauksen polkaisi käyntiin Pikkupässinkin useampaan otteeseen täyteen vetänyt Mouhous. Räpin punk-bändiksikin kuvailtu Mouhous ei halua sitoa itseään vain yhteen genreen. Tänä kesänä monia isoja festareita kiertävä hiphop-yhtye ei saanut nauttia Karkkilassa tuhatpäisestä yleisöstä, mutta intoa kuuntelijoilta ei puuttunut; bändin aloittaessa ihmiset saapuivat juoksujalkaa portilta. Yleisön tavoin Mouhous pisti kaiken peliin heti alkuun, ja alle aikayksikön kolmikko sai lavan eteen ängenneet ihmiset muuttumaan hytkyväksi massaksi.
Mouhous ponkaisi kuuluisuuteen 2020 ensialbumillaan I Hate Mouhous, ja energistä vetoa seuratessa yhtyeen suosion salaisuus ei jäänyt epäselväksi. Kaikkien kolmen luonteva esiintyminen yhdistettynä tarttuviin melodioihin ja rehellisiin sanoituksiin nuoren aikuisen ongelmista puri yleisöön kuin häkä. Sanoma tuntui ajankohtaiselta koronan jälkeen: vaikka menisi huonosti voi silti pitää bileet. Trio innostui myös ensiesittämään kappaleen tällä viikolla julkaistavalta uudelta levyltä.
– Tekis mieli jäädä Karkkilaan, kun olette olleet niin hyvä yleisö, Monakona tunnettu Miki Hankomäki hehkutti. Hitin Äänii soitettuaan Mouhous lähti kuitenkin tanssittamaan yleisöä Ruisrokkiin.
Asa Bäänd II johdatti kuulijat hikiseltä tanssilattialta rauhallisemmille vesille. Keikan alkupuolen keinuva swengi sopi loistavasti pilven raosta pilkistävän auringon kaveriksi ja lavan edessä riehunut yleisö rauhoittui istumaan. Asana tunnetun Matti Salon tunnistettava tyyli kuulosti samalta 20 vuotta sitten julkaistulla sooloalbumilla. Asan yhtye yhdistelee musiikissaan räppiin folkia, rokkia ja funkia. Tajunnanvirrassa lipuvat sanoitukset veivät mukanaan ihmisten valuessa alueelle tasaisena virtana.
Rauhallisen alun jälkeen Asa Bäänd II pisti uuden vaihteen silmään ja Mä haluun olla hippi -kappale johdatti yleisön suvannosta progebileisiin. Asa ei pelkää antaa bändille tilaa, ja keikan kohokohdiksi muodostuivatkin yhtyeen jammailut ja soolot, joissa ääneen pääsivät kitaran lisäksi rummut, syntetisaattori ja viulu.
Positiivista energiaa
Elektronisempaa soundia ja bassopainotteista tanssimusiikkia edustava Brädi innosti ihmiset pomppimaan. Myös Brädi oli innoissaan illan räppikattauksesta.
– Ihan kuin Pipefest olisi tullut takaisin, artisti iloitsi viitaten 2001–16 pidettyihin rap ja hip hop -festivaaleihin. Eturivissä keikkuvat kirkkaankeltaiset Malmi-tekstiä kantavat kalastajanhatut kiinnittivät Mouhouksen laulajien huomion jo alkuillasta, ja Brädin huudattaessa yleisöä, kävi ilmi, että paikalle oli saapunut ihmisiä ainakin Helsingistä, Lahdesta, Turusta ja Mikkelistä.
Suursuosioon noussut Gasellit pistäytyi Karkkilassa osana Pakko relaa ennen ku mä delaan -kiertuetta. Gasellien hyväntuulinen musiikki sai ihmiset hymyilemään ja etenkin yhtyeen hitti Mitä mä Malagas? herätti karkkilalaisten kotiseuturakkauden – Vaikk aina ei oo luksusta, oon asunu täällä muksusta, viihdyn hiton hyvin himassa. Bändi oli selvästi otettu yleisön toivoessa musiikkia kymmenen vuotta sitten julkaistuilta ensialbumilta.
Mikäli rap oli jollekin vielä sävelkorvatonta murahtelua, osoitti perjantain kattaus, että nykypäivänä eturivin artisteille ei riitä enää pelkkä rytmitaju. Kaikki illan esiintyjät yllättivät laulutaidollaan ja eikä illan päättänyt Elastinen ollut poikkeus; äänensä puolesta mies voisi halutessaan alkaa tehdä uraa poplaulajana. Keikka tarjosi toimivan cocktailin motivaatiopuhetta, herkistelyä ja armotonta biletystä. Artisti johdatti yleisön tunnelmasta toiseen vauhdilla, mutta kuitenkin ilman väkinäisyyttä, ja vain kymmenen minuuttia aiemmin yhteislauluun herkistynyt yleisö taputti kätensä kipeiksi Anna Soida -hitin tahdissa.
Pienten kokoonpanojen päivä
Lauantaiaamu sarasti aurinkoisena, mutta juuri ennen alueen porttien aukeamista raju ukkoskuuro alkoi rummuttaa festarialueen telttoja. Ohjelma päästiin silti aloittamaan aikataulussa, eikä edes raju sade estänyt ihmisiä saapumasta kuuntelemaan rocklegenda Tuomari Nurmiota. Nurmion yli neljänkymmenen vuoden tuomalla varmuudella soittamat painokkaat sävelet saivat yleisön pysähtymään ja kuuntelemaan kuin transsissa.
Viikonlopun toinen paikallinen yhtye, The Primer Kings, hurmasi yleisön saumattomalla yhteissoitollaan. Hara Saanion, Ari Berghällin ja Esa Ilmasen muodostama trio on kerännyt kehuja roots-piireissä, ja Rockabilly Radio valitsi debyyttialbumi Kustom Rockabilly viime viikolla kuukauden levyksi.
Mikko Alatalo tarjosi takavuosilta tuttua hyväntuulista pimputtelua. Korvamadoista kasatut hittipotpurit esittelivät artistin uraa Kaikista mausteista Puuhamaahan. Keikalla kuultiin myös Juice Leskisen kanssa tehtyä tuotantoa, mutta yleisöltä isoimmat aplodit kirvoittivat Taitaa tulla kesän kaltaiset karaokeklassikot.
Rock-n-roll bändi Melrosen aloittaessa ihmiset olivat Alatalon jäljiltä hyvällä tuulella. Kolmihenkinen yhtye soitti monipuolisen setin, jonka intensiiviset alkusoitot ja soolot pysäyttivät kuuntelemaan. Pitkänlinjan muusikot laulaja-kitaristi Mika ”Tokela” Tuokkola, basisti Roger Nieminen ja rumpali Jami Haapanen uskalsivat tehdä tarpeeksi vähän ja se toimi. Toisaalta myös energiaa riitti ja Tokelan Rich Little Bitch sai yleisön rokkaamaan nurmikolla.
Huudetaan sadepilveen reikä!
Atomirotan aloittaessa vettä satoi kaatamalla. Kesken kitarasoolon paidaton ja hikinen laulaja Mikko Sarjanen hyppäsi yleisön sekaan juoksemaan ja tanssittamaan katsojia. Kitaristi Rane Raitsikka yllytti yleisöä huutamaan pilveen reiän, jotta illan loput esiintyjät saisivat esiintyä aurinkoisella säällä. J. Pajulaakso puolestaan vaihteli sujuvasti kosketinsoittimien ja beatboxin välillä. Atomirotan suurin hitti Aurinkoon saikin laulun raikaamaan, ja keikan lopussa ohentuneen pilvipeitteen takaa kajasti kaunis oranssi auringonlaskun kajo.
Sateen loppuminen jäi kuitenkin haaveeksi ja moni seurasi Neon 2:n keikkaa katoksen alta. Tunnelma täpötäysissä teltoissa oli tiivis, eikä kylmä tullut eturivissäkään pomppiville. Lauantain ensimmäinen yli kolmihenkinen kokoonpano otti yleisön haltuun ja loppuun säästetty hitti Kemiaa sai huudon raikumaan teltoista asti.
Arkisista asioista rokkarin elkein
Anssi Kelan kappale 1972 soi Karaoketeltassa ensimmäisen kerran jo perjantai-iltana. Livekaraoke artistin itsensä johdolla taas alkoi lauantaina puolilta öin, kun Kela hyppäsi lavalle ja aloitti settinsä Millalla. Sitten kuultiin odotetut ikivihreät Nummelasta Levottomaan tyttöön, mutta lisäksi Anssi Kela tarjoili yleisölleen raikkaita sovituksia, tyylikkäitä alku- ja loppusoittoja sekä tunteella soitettuja sooloja. Kela kuulosti bändeineen ehdottomasti paremmalta livenä kuin levyllä.
Elastisen tavoin myös Anssi Kela kertoi esiintyneensä Karkkilassa ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Kela on kuitenkin käynyt paikkakunnalla useamminkin ja esiintyi Sunset Beach Partyillä jo kuudetta kertaa. Artistin mukaan paljon on ehtinyt tapahtua parissa kymmenessä vuodessa
– Vuodet ovat tuoneet mukanaan itsevarmuutta ja itsensä hyväksymistä. Vuonna 2001 Nummela-albumi oli juuri julkaistu ja esiinnyin rekkalavalla tuolla rinteessä, artisti hymyili.
– Karkkilaan on aina ilo palata.
