Teemu Laitisen ankarat kuusi kuukautta

Pidetty Kivikylän lihakauppias selätti syövän.

Villasukat, karjalanpiirakoita, taatelikakku. Niillä sekä kymmenillä tervetulosanoilla toivotettiin Teemu Laitinen takaisin työmaalleen. Laitinen on Kivikylän lihatuotteiden kauppias, jonka myyntiauto on toivottu näky sen kaartaessa Karkkilan torille perjantaiaamuisin.

Teemu Laitista ei kuitenkaan nähty toreilla puoleen vuoteen. Oli lähellä, ettei koskaan. Laitisella nimittäin todettiin viime joulun alla akuutti leukemia.

– Kasvoille nousi kummallinen mustelma ja huuleen herpes, Teemu muistelee.

Hän ajatteli oireiden olevan juuri otetun koronarokotteen lieveilmiöitä, mutta tytär Saara, joka on lähihoitaja ja opiskelee sosionomiksi, patisti isän lääkäriin.

– Hyvä, että patisti, sillä en tuntenut itseäni lainkaan kippeeksi, Laitinen jatkaa lupsakalla Rauman murteella.

Lääkäri Porissa lähetti Laitisen kiireellä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa tehtiin nopeasti diagnoosi akuutista promyeolosyyttisesta leukemiasta, johon sairastuu Suomessa vuosittain vain 5–10 ihmistä.  Teemu sijoitettiin saman tien erityshuoneeseen.

– Sairaalassa sanotaan usein, että ”eletään päivä kerrallaan”. Lääkäri totesi minulle, että Teemun kanssa mennään 15 minuuttia kerrallaan, kertoo Teemun vaimo Elina Laitinen.

Teemu Laitinen ei tuota muista, ja sanoo muutenkin sulkeneensa korvansa sairautensa syvemmältä analysoinnilta.

– Kysyin lääkäreiltä, onko esiin putkahtavista oireista tai asioista syytä olla huolissaan, ja jos vastaus oli ei, suljin asian pois mielestäni.

– Minulle riitti se, että en epäillyt hetkeäkään, etten selviäisi, muutenkin optimistisesti ja positiivisesti elämään suhtautuva Laitinen painottaa.

Huolta Laitinen kantoi sen sijaan asiakkaistaan, joiden tilaamien joulukinkkujen jakelu jäi nyt muitten hoteisiin.

Kuoleman varjo perheen yllä

Perheen huolta lisäsi se, että koronavarotoimien takia lapset Saara ja Eero eivät päässeet katsomaan isää sairaalaan. Elina-vaimo oli ainoa, joka pääsi vierailulle eristyshuoneeseen.

Myös lapsille asia oli luonnollisesti vaikea, mutta vanhemmat pitivät optimismia yllä.

– Eero kysyi minulta suoraan, kuoleeko isä. Vakuutin, että ei kuole, muistelee Elina. Vaikeinta talven ja kevään aikana pojalle olikin pakollinen eristys sekä kahden ja puolen kuukauden etäopetusjakso, jotta isä säästyi infektioilta. Saara puolestaan käsitteli asiaa hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa sairaudesta.

Laitisilla elettiin vuodenvaihteessa ja alkuvuonna muutenkin vaikeita aikoja. Teemun mummi menehtyi joulun vaiheilla ja isä taisteli hengestään niin ikään syöpää vastaan. Hän hävisi oman kamppailunsa.

Teemu Laitinen kotiutettiin 5. tammikuuta noin kolmeviikkoisen sairaalahoidon jälkeen. Lääkitys, kuten sytostaattihoito, oli tehonnut, ja Laitiselta on saatu jo kaksi syöpäsoluista puhdasta selkäydinkoetta.

– Ihmiset kysyvät, onko minulla nyt terveen paperit. Ei syöpäpotilaalla kai koskaan ole, mutta tällä haavaa leukemia on kuitenkin takanapäin, Teemu Laitinen pohtii.

Mies itse pursuaa elinvoimaa ja sitä Teemua, jollaisena hänet on opittu tuntemaan. Myös Laitista hoitaneet lääkärit ovat tyytyväisiä hoidon tehoon.

Teemu Laitisen sairausloma on nyt päättynyt, ja hän toivottaa kaikki tutut ja uudet asiakkaat Kivikylän autolle perjantaisin.