Tuleeko Tammitulista perinne?
Valotikkujen ja ulkotulien avulla valaistu ulkoilureitti houkutteli yli 300 ulkoilijaa taittamaan taivalta talvisessa metsässä. Arviolta lähes puolet kiersi koko reitin, joka oli noin 14,5 kilometrin mittainen. Valaistulla reitillä ei ollut myyntiä tai toimintaa tulipaikoilla Karkkilan Ladun toimesta, vaan ulkoilijat saivat itse käyttää niitä oman harkintansa mukaan.
– Pyrimme mahdollisuuksien mukaan välttämään ulkoilijoiden keskinäisiä kohtaamisia ja kokoontumisia reitillä, jonka vuoksi emme ohjanneet kulkijoita suoraan tulipaikoille. Lisäksi reittiä kehotettiin kulkemaan vain yhteen suuntaan. Pääosin tämä toteutui mainiosti, kertoo Karkkilan Ladun Tapani Ylihärsilä.
Reilusti yli 4000 kävelykilometriä
– Kyllähän kulkijoiden määrä taas meidät yllätti. Odotimme reitin pituuden karsivan heidän määräänsä erityisesti Toivikkeella, mutta toisin kävi. Tämänkaltaisilla reiteillä on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus, etenkin jos tästä löytää uuden harrastuksen. 4000 käveltyä kilometriä on merkittävä matka, toteaa Karkkilan Ladun tuore varapuheenjohtaja Riia Sillanpää.
Vaikka patikointia on yleisessä keskustelussa pidetty väistyvänä liikuntamuotona, osoitti kävelyreitin kulkijamäärä poluille olevan edelleenkin tarvetta.
– Positiivisia kokemuksia herättivät erityisesti reittivalinnat Toivikkeella, jossa latuverkon sijaan käytettiin pieniä polkuja. Ne ovat monille hieman tuntemattomampia, mutta myös huomattavasti vaativampia. Reitin käyttäjämäärä osoitti, että merkityille poluille on tarvetta talvellakin. Tekemällä reitit myös talvella maastossa liikkuville pyöräilijöille ja kävelijöille, voimme ratkaista päällekkäisen latuverkoston käytön, viitoittaa Ylihärsilä.
Ilmaisuus ihmetytti
Järjestäjät saivat positiivista palautetta reitin maksuttomuudesta ja valaistun reitin rakentamisesta, vaikka reittimerkinnät tuntuivat osin riittämättömiltä. Reitin merkitsemiseen oli käytetty valotikkuja ja ulkotulia. Valaisuun kului yhdistyksen varoja satojen eurojen edestä.
Valotikkujen sininen väri ei erottunut kunnolla kirkkaiden otsavalojen loisteessa, ja lisäksi melko tiukka pakkassää ilmeisesti heikensi tikkujen tehoa.
– Keräämme palautetta järjestelyistä Facebook-sivuillamme. Ensimmäisen vuorokauden aikana palautetta antoi noin 100 käyttäjää. Palaute on pääosin ollut erittäin positiivista, mutta esiin on noussut juuri tämä merkinnän ajoittainen heikkous, kertoo Ylihärsilä.
Koko reitille on kuitenkin turha odottaa ulkotulia ensi vuonna kenties järjestettävään tapahtumaan. – Kyllähän tämä valaisuratkaisu on aika pitkälti rahakysymys, tosin vastaan tulevat myös logistiikka ja henkilöresurssit. 400 valotikkua menee pieneen pussiin, jollaiseen on vaikea saada mahtumaan 20 ulkotulta, myös valotikun sytyttäminen tuulisessa säässä on vaivattomampaa kuin ulkotulen, pohtii Ylihärsilä.
Toiminnan maksuttomuus on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa yhdistyksen sisäinen linjaus.
– Alussa joistakin tapahtumista kerättiin pieni maksu, mutta eivätpä ne juurikaan kattaneet järjestelykustannuksia. Pyrimme toimimaan tehokkaasti ja innovatiivisesti pienillä resursseilla ja olemme saaneet tästä hyviä kokemuksia. Tyytyväinen ulkoilija, on hän jäsen tai ei, on meille tärkeämpi kuin vaatimaton tuotto toiminnasta, linjaa Sillanpää.
Ihmiset ovat olleet yhdistyksen aktiiviseen toimintaan tyytyväisiä.
– Se näkyi konkreettisesti kuusimyynnissä, sekä myyntimäärässä että yhdistykselle annettuina vastikkeettomina lahjoituksina. Ja jos toimintaa haluaa jatkossakin tukea, niin helpoiten se onnistuu jäseneksi liittymällä. Jäsenyys maksaa vuodessa vain 25 lottorivin verran ja rahat kohdistuvat varmasti paremmin alueellisten reitistöjen parantamiseen kuin Veikkauksen välityksellä, toteaa Ylihärsilä
