Työväenopisto on ollut tärkeä sivistäjä

Karkkilan työväenopisto täyttää 95 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Karkkilasalissa tutustuttiin koko kansalaisopistoliikkeen historiaan ja käytiin läpi Karkkilan työväenopiston vaiheita. Aiheesta luennoi filosofian tohtori Samu Nyström, joka julkaisi viime vuonna kirjan ”Unelma sivistyneestä kansakunnasta. Kansalaisopistojen liitto 100 vuotta”. Tilaisuuden avasi Karkkilan työväenopiston rehtori Milla Malmberg.
– Karkkilaan perustettiin työväenopisto 95 vuotta sitten monien muiden vanavedessä. Olimme suunnitelleet juhlavuodelle monenlaisia tapahtumia, mutta ne piti pitkälti perua koronan takia.
Kansalaisopistojen liitto täytti viime vuonna sata vuotta. Kansalaisopistotoimintaa on ollut Suomessa kuitenkin pitempään, sillä ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Tampereelle 121 vuotta sitten.
– Opistojen perustamisessa nousee esille se, kuinka Suomessa arvostettiin koulutusta sosiaalisesta luokasta tai koulutustasosta riippumatta. Alun perin kyseessä oli liberaalin porvariston hanke, mutta koulutus ja sivistys koettiin tärkeäksi myös työväestön keskuudessa.
1800-luvun lopulla Suomi alkoi kehittyä nopeasti. Maataloudesta siirryttiin teolliseen elämäntapaan ja ihmiset siirtyivät maaseudulta kaupunkeihin. Uusi ympäristö vaati uusia taitoja, ja niitä opittiin kansalaisopistoissa.

Kädenvääntöä opistojen nimeämisestä

Kansalaisopistojen liiton perustamisen aikaan käytiin keskustelua opistojen nimeämisestä. Sisällissodan jälkimainingeissa työväenopisto-termi koettiin valkoisella puolella ongelmalliseksi.
– Opistojen pelättiin radikalisoivan työväestöä. Tilalle ehdotettiin muun muassa termiä ”sivistölä”, joka ei kuitenkaan saavuttanut suosiota. Myös koko toiminnan tarpeellisuutta pohdittiin. Kansalaisopistojen liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi 1919 valittu Zachris Castrén kuitenkin puolusti kansansivistyksen asemaa. Hän kirjoitti, että sisällissota nimenomaan osoitti kuinka sivistysprosessi ei ole valmis, vaan tarve opistoille oli entistä suurempi. Kriisioloissa ihmisten on helppo ajautua erimielisyyksiin.
Liiton perustamisen jälkeen opistojen määrä kasvoi nopeasti. Karkkilaankin saatiin oma työväenopisto 1925.
Nyström muistutti, että opistoilla on ollut erityisen tärkeä merkitys kriisiaikoina, kuten talvi- ja jatkosodan vuosina. Työväenopisto oli sodan aikana toiminnassa myös Karkkilassa.
– Poikkeusoloissakin opistojen toimintaa pyrittiin jatkamaan ja ne järjestivät pula-ajan ruokakursseja ja ensiapukoulutusta. Sodan jälkeen ne auttoivat palaamaan arkeen.
Opistot ovat järjestäneet paljon vapaa-ajan toimintaa, kuten retkiä ja iltamia. Karkkilan opiston toverikunta on vetänyt vuosien varrella monenlaisia aktiviteetteja esimerkiksi hallinnoimallaan Suvimajalla Kovelonjärven rannalla.
– Alkuvaiheissa oli virkistystoimintaa todella paljon. Silloin opiskelijat olivat parikymppisiä, kun nykyään ikäihmiset ovat tärkeä opiskelijaryhmä. Myös maahanmuuttajia on toiminnan piirissä nyt paljon.

Opistoille tarvetta tulevaisuudessakin

Kansalaisopistojen rooli nähtiin alkuun erityisesti sivistyksellisenä, ja esimerkiksi konekirjoitusta ei aluksi saanut työväenopistoissa opettaa, sillä se nähtiin ammatillisena taitona. Sittemmin siitä tuli yksi suosituimmista kursseista.
– Myös tietotekniikkakurssit olivat ennen erittäin suosittuja. Nykyisin ihmiset osaavat tietotekniikan peruskäytön jo niin hyvin, ettei kursseille löydy osallistujia. Sen sijaan tietotekniikan haastavampi käyttö, kuten vaikkapa ohjelmointi, kiinnostaa aiempaa enemmän.
Sekä Samu Nyström että Karkkilan työväenopiston rehtori Milla Malmberg näkevät, että kansalaisopistotoiminnalle on kysyntää tulevaisuudessakin.
– Vuonna 2019 Suomessa oli 181 kansalaisopistoa ja ne toimivat jokaisessa Suomen kunnassa. Opetustunteja on vuosittain yli kaksi miljoonaa ja kansalaisopistot tavoittavat yli 650 000 suomalaista. Opistot tarjoavat kaupungin asukkaille monenlaista yleissivistävää toimintaa vieläpä kustannustehokkaasti.