Uusi ajokorttilaki vähentää opetusta, mutta vaikeuttaa ajokoetta

Heinäkuun alussa uudistunut ajokorttilaki on loppukesän ja alkusyksyn aikana aiheuttanut päänvaivaa autokouluissa. Mittavassa uudistuksessa tehtiin suuria muutoksia ajokortteihin kautta linjan kuorma- ja linja-autokortteja lukuun ottamatta. Karkkilassa Takkointiellä toimiva Ajo-opetus Taika on kouluttanut uusia kuskeja pian kolmen vuoden ajan ja yrittäjä Tarja Väyrysen mukaan lakimuutos vähensi opetusta, mutta vaikeutti ajokoetta ja korosti sen merkitystä.
– Uudistuksessa kuljettajantutkinto muutettiin yksivaiheiseksi ja tavoitteena oli keventää ajokorttisääntelyä. Syventävä ja harjoitteluvaihe jäivät pois, jolloin ajokorttien hinnat laskivat. Erityisesti teoriaopetuksen määrä väheni. Jos on aikaisemmin suorittanut mopokortin, ei teoriatunteja tarvitse suorittaa henkilöautokorttia ajettaessa enää ollenkaan. Mielenkiintoisia aikoja siis eletään.
Vaikka sääntelyä purettiin, tuli opetuksesta Väyrysen mukaan enemmän yksilöllistä, ja autokoulun opettaja voi tarpeen mukaan ohjata oppilaan lisäajotunneille.
– Autokouluille on siis onneksi jätetty pelivaraa, eikä ketään päästetä rattiin ilman asianmukaisia taitoja. Ajokoe kestää yhden tunnin, josta ajamista on 45 minuuttia. Se on aika pitkä aika ajaa turvallisesti ja sosiaalisesti, kaikki muutkin tiellä liikkujat oikeaoppisesti huomioiden.
– Usein kuulee puhuttavan, että Karkkilassa on helppo ajaa, kun ei ole liikennevaloja, mutta liikennevalothan ovat hyvin selkeät. Karkkilassa pitää olla tarkkana erityisesti liikennemerkkien huomioimisen kanssa. Muiden tielläliikkujien kannattaa huomioida se, että kolmiolla varustetun auton ratissa on vasta ajamista harjoitteleva henkilö. Harjoittelevan kuskin jännitystä ei kannata pahentaa tööttäilemällä.

Uusia ja vanhoja kuskeja

Asiakkaita Ajo-opetus Taikalla on riittänyt. Valtaosa heistä on nuoria, mutta Väyryselle on tullut tehtäväksi myös jonkin verran lääkärin määräämiä seniorikuljettajien ajokokeita sekä ajokunnon arviointeja. Opetuslupia kohtaan kiinnostus on niin ikään lisääntynyt. Moni vanhempi opettaakin mielellään lastaan ajamaan. Väyrynen muistuttaa, että opetuslupaa hakiessa kannattaa miettiä, millainen itse on kuskina.
– Opetuslupalaisten joukossa on paljon hyviä opettajia, joille malli sopii. Luvan hankkimista voi kuitenkin olla hyvä miettiä. Vanhempi siirtää helposti arvojaan ja asenteitaan lapsilleen. Opetuslupa ei välttämättä ole paras ratkaisu, mikäli menettää itse helposti malttinsa liikenteessä tai sääntöjen muistamisessa on haasteita.
Uusi tekniikka on tuonut ajo-opetukseen myös uusia oppimismenetelmiä. Simulaattorissa voi antaa jo ajotuntejakin, pimeänajon sillä on voinut suorittaa jo pidempään. Väyrynen kuitenkin muistuttaa, että oikeasta ajamisesta saatavaa kokemusta ei voi simulaattorilla korvata.
– Kaikki oppilaani, jotka ovat suorittaneet pimeänajon simulaattorissa, ovat sanoneet, että siltä pohjalta olisi vaikea lähteä liikenteeseen. Se on hyvä apuväline, mutta perinteinen ajokokemus on edelleen tärkeää ajotaidon oppimisessa.

Sanojana: Emilia Taimen

Neljävuotiaana päätin, etten ikinä halua ajokorttia, koska autolla ajelu saastuttaa luontoa. Toisin kuitenkin kävi. Oman auton hankkiminen ei ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, sillä muuttaessani Karkkilasta muualle opiskelemaan pääsen toivottavasti toimivan joukkoliikenteen piiriin. Kaikkia välimatkoja ei kuitenkaan pääse näppärästi julkisilla, jolloin kyky ajaa autoa nousee arvoon, joka oli neljävuotiaan Emilian arvaamattomissa. Vaikka kasvava hiilijalanjälki kolkuttelee takaraivossa, pyrin ajelemaan paljon sillä kirkkaasti läpäistystä ajokokeesta huolimatta opittavaa riittää.
Ajokortti tuo mukana vapauden tunteen, jota ei pyörällä saavuta. Ajatus siitä, että mikä tahansa Suomen kaupunki on yhtäkkiä päivämatkan päässä, saa pään pyörälle. Toisaalta vastuu hirvittää; mitä jos kolhaisen kallista volvoa parkkipaikalla tai ajan naapurin Mirrin tai Murren päälle?
Hektisessä nykymaailmassa kaikki halutaan nyt, heti ja halvalla. Kuljettajatutkinnon uudistuksen myötä ajokortin kokonaishinta laskee, mutta samalla vähenee opetuksen määrä. Pakollisten ajotuntien määrä vähenee kahdeksalla ja puolet tunneista voi suorittaa simulaattorissa. Vähennys tuntuu hurjalta, sillä itse ainakin koen hyötyneeni jokaisesta saamastani ajotunnista.
Ajo-opetus vähenee reilusti, mutta vielä radikaalimmin leikataan teoriasta. Muistan kyllä, että teoriatunneille ehtiminen vaati aikataulujen sumplimista ja pitkien koulupäivien päätteeksi hämärässä ja lämpimässä luokassa haukotus oli välillä herkässä. Opetuksen kuunteleminen ja seuraaminen on kuitenkin monelle luontainen, koulusta tuttu opiskelutapa. Nyt paikan päällä tapahtuvaa opetusta ei saa muutamaa tuntia enempää edes pyytämällä. Netissä teorioitaan hakkaavat ystäväni ovatkin huolissaan siitä, miten hyvin asiat oikeasti jäävät mieleen videoita katsomalla ja monivalintaa tekemällä.
Uudistuksen myötä ajo-opetuksessa pyritään painottamaan riskien tunnistamista. Sen, riittääkö tämä korvaamaan puolittuneen opetuksen määrän, näemme onnettomuustilastoista parin vuoden päästä. Trafin kiitos liukasrata-ajo sentään säilyy tutkinnossa, vaikka sen korkea hinta onkin aiheuttanut paljon nurinaa. Mikään ei kuitenkaan herätä yhtä hyvin oikean tilannenopeuden tärkeyteen kuin kaarteessa luisuun lähtevä auto. Jarrutus ei enää auta, on liian myöhäistä. Heurekan autosimulaattorin talvikelillä keskelle tietä juosseen ihmisen päälle ajettuaan voi naurahtaa säikähtäneenä ja painaa yritä uudestaan nappia. Reaalimaailmassa tiellä makaa ruumis. Minusta turvallisuudesta kannattaa maksaa, talvi yllättää autoilijat joka vuosi muutenkin