Viirupöllön kihlajaiset

Vankkaan mäntyyn on ripustettu kookas linnunpönttö, joka on yksi Ilkka Kilpisen nikkaroimista ja kiinnittämistä yli tuhannesta pöntöstä. Sen suuaukko on halkaisijaltaan parikymmentä senttiä, joten ei uutussa taida kirjosieppo tai talitintti asustaa. Asukkaita siinä kuitenkin on. Lintuharrastajat Jukka Tanner ja Kari Degerstedt tietävät, että tätä yksiötä asuttaa viirupöllöpari, jolla on pöntössä yksi jo melko kookas poikanen. Aamuisella tarkastuskäynnillä uutussa huomattiin myös räkättirastas, tosin vainajana ja tuotuna poikaselle lounaaksi.
Poikanen, ja kenties myös emo, on tarkoitus rengastaa tänään. Kokeneet rengastajat tietävät, että aikuisen viirupöllön kanssa ei ole leikkimistä. Poikasiaan suojelevat pöllöt saattavat käyttäytyä pesän lähistöllä erittäin aggressiivisesti ja hyökätä valtavine ja terävine kynsineen ihmisen kimppuun. Tämän vuoksi Tannerilla ja Degerstedtillä on päässään kypärät. Tannerin kypärän pehmustettu pinta on kauttaaltaan naarmuinen todisteena ukulien atakeista.
Degerstedtillä on käsissään haavi, jolla on tarkoitus pyydystää pesästä pakoon lehahtava emolintu. Se on kuitenkin kuullut miesten tulon ja lennähtää ulos ennen kuin haavi saadaan viritettyä suuaukon eteen. Miehet tietävät, että pöntön toisen emolinnun on rengastanut Jukka Tanner vuonna 2011 pesivänä naaraana parisen kilometriä nykyisestä pesimäpaikastaan.

Pöntöstä löytyy menninkäinen

Jukka Tanner kokoaa alumiinitikkaat ja asettaa ne puuta vasten. Hän kehottaa kollegaansa ilmoittamaan, jos lähistölle väijymään mahdollisesti jäänyt emo hyökkää. Jostain mäntyjen lomasta kuuluu muutama lyhyt varoittava huuhkaisu, mutta emopöllö pysyy piilossa.
Tanner avaa pöntön katon ja poimii uutun uumenista naakan kokoisen harmaan nappisilmähurmurin. Se on jo niin kehittynyt, että jättää lähipäivinä syntymäkotinsa ja hyppää ulkoruokintaan. Se haahuilee varvikossa kunnes oppii lentämään, ja emot kantavat sille hiiriä ja myyriä, tai sitten pikkulintuja huonon myyrätalven jäljiltä. Maastossa kuikistelevat suurisilmäiset pöllöpalleroiset ovat hurja ja erikoinen näky, ja ovat luultavasti siivittäneet uskomukset metsien menninkäisistä ja maahisista.
Jukka Tanner laskeutuu poikanen hyppysissään maan kamaralle punnitsemista ja muuta mittaamista sekä tietysti rengastusta varten. Tanner sovittaa lopuksi poikasen nilkkaan alumiinisen renkaan, jossa on tietynlainen koodi. Se kertoo linnun tiedot – mikä laji on kyseessä, milloin ja missä se on rengastettu ja kenen toimesta. Tämä pöllöherra kantaa jatkossa koodinimeä D-324361.
– Toivotaan kaverille pitkää ikää, jotta joku tapaa poikasen elävänä vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Jukka Tanner sanoo.
Rengastietojen avulla voidaan selvittää muun muassa lintujen elinpiirin laajuutta ja elinikää sekä muuttolintujen talvehtimisalueita ja lentoreittejä.
Tanner varmistaa, että rengas on poikasen nilkassa hyvin ja vie linnun takaisin pönttöönsä. Rengas ei häiritse linnun elämää mitenkään, se on kuin rannekello ihmisellä.
Sitten Tanner varistelee pöntön katolle ja Degerstedt pesäpuun juurelle pesupulveria!
– Tämä tehdään näätien karkottamiseksi, Tanner valistaa.
Pesupulverista lähtevä haju tekee metsien pesärosvon epäluuloiseksi ja antaa kenties vihjettä ihmisestä, jolloin näätä saattaa jättää pöntön rauhaan.
– Ehkä se miettii muutenkin kahdesti ennen kuin uskaltautuu toisen hurjan, eli viirupöllöemon kanssa tekemisiin, Kari Degerstedt pohtii.

230 000 rengastettua lintua

Degerstedt aloitti rengastamisen vuonna 1972 ja on rengastanut arviolta 80 000 lintuyksilöä. Tanner on ehtinyt kihlata vuodesta 1985 lähtien jo peräti 150 000 lintua. Miehet ovat sittemmin erikoistuneet petolintuihin, joiden parissa kuluu melkein kaikki vapaa-aika, sillä keväisen rengastuksen lisäksi he rakentavat ja korjailevat pönttöjä, vievät niitä maastoon ja etsivät uusia haukkojen ja pöllöjen reviirejä. Pelkästään pöllöjen uuttuja kaksikko on nikkaroinut satamäärin.
Miesten tämän kevään viirupöllösaldo on noin 50. Luku on suhteellisen pieni, sillä huono myyrätalvi rajoitti pöllöjen munamäärää.
– Pöllöt tuottavat munia saatavilla olevan ravinnon mukaan. Hyvinä myyrävuosina emoparilla saattaa olla ruokittavana viisikin nälkäistä koukkunokkaa, tänä keväänä poikasia löytyy pöntöstä yleensä yksi tai kaksi, Jukka Tanner toteaa.
Viirupöllön kihlajaiset ovat nopeasti ohi, ja miehet poistuvat vähin äänin paikalta. 14-tuntiseksi venähtäneen rengastuspäivän kihlajaiskahvit aiotaan nauttia huoltoasemalla vielä ennen kotiin paluuta. Ei pöllömpi päivä.

3500 viirupöllöä

Viirupöllöjä arvioidaan pesivän Suomessa 3500 paria, joista suurin osa pöllöharrastajien asettamissa pöntöissä. Hyvänä myyrävuotena pesivät lähes kaikki parit, mutta huonona suuri osa pöllöistä jättää pesinnän väliin ravintopulan vuoksi. Viirupöllön pääravintoa ovat vesimyyrät. Parhaina vuosina rengastetaan jopa viisituhatta viirupöllöä ja kaikkiaan niitä on merkitty reilut 70 000. Vanhin tiedossa oleva viirupöllö on ollut iältään 23 vuotta 10 kuukautta.

Petolintu- seurannalla tärkeää tietoa luonnon tilasta

Petolintuseuranta on pitkäaikaistutkimus, jota koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS ja rahoittaa ympäristöministeriö. Petolintuseurannan tavoitteena on seurata haukkojen ja pöllöjen kannankehitystä ja koota tiedot vuosittaisista pesimistuloksista sekä pesäpaikoista. Petolintuseurannan kohdelajeihin kuuluvat kaikki muut petolinnut paitsi maakotka, merikotka, muuttohaukka ja sääksi, joita varten on omat seurantaohjelmat. Maastossa seurannan toteuttavat vapaaehtoistyötä tekevät petolinturengastajat ja -harrastajat.
Petoruutuseuranta ja sen rinnalla yhteenvetoseuranta kokoavat tärkeimmät pesintöjen luvut yhteen. Petolintukantoja seurataan vuosittain eri puolille maata perustetuilla, yhtenäiskoordinaatistoon pohjautuvilla 10 km x 10 km petolinturuuduilla (petoruutuseuranta). Ruuduilta pyritään löytämään joko kaikkien niillä pesivien petolintujen pesät ja reviirit tai kohdistaa seuranta vain joihinkin tiettyihin lajeihin. Seurantateho pyritään pitämään vuosittain samana. Petoruutuseuranta tuottaa tietoa lajien kannankehityksestä. Yhteenvetoseurannassa kootaan reviiri- ja pesimistiedot sekä pesien muna- ja poikasmäärät. Näistä tiedoista lasketaan haukkojen ja pöllöjen vuotuiset pesimistulokset.

Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä

Petolintuseuranta aloitettiin 1982. Pitkän aikasarjan tiedot haukkojen ja pöllöjen kannankehityksestä ovat keskeisessä osassa arvioitaessa lajien uhanalaisuutta ja suojelun tarvetta. Kerätty aineisto osoittaa, että joidenkin petolintujemme kanta on tällä hetkellä alamäessä. Petolinnut ovat monessa suhteessa tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten monet ympäristömuutokset heijastuvat nopeasti juuri petolintukannoissa. Elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen aiheuttamat uhat havaittiin juuri petolintukantojen kehityksestä. Viime aikoina mm. kanahaukka on ymmärretty sateenvarjolajiksi ja sen pesämetsien suojelun nähdään vaikuttavan suotuisasti muiden lajien suojeluun.
Karkkilassa seurannan aloittivat Kari Degerstedt ja Hannu Tammelin vuonna 1982. Pöllön- ja tuulihaukanpöntöt sekä tiedossa olevat haukkojen risupesät tarkistetaan vuosittain. Nykyään työryhmässä ovat Degerstedtin ja Tannerin lisäksi Erkki Silvander, joka toimii Pusulan alueella, sekä Markku Kallela Vihdissä ja Heikki Toljander ja Jari Enström Karkkilassa.