Ystävyyttä yli puoluerajojen

Tapaamisen Karkkilan Kokoomuksen puheenjohtajan Anna Tallgrenin ja Karkkilan Vasemmistoliiton puheenjohtajan Katja Etolinin kanssa piti olla jossakin Karkkilan keskustan kahvilassa, mutta ne ovatkin lauantaina kiinni, joten pitää tyytyä toimittajan keittämään kahviin ja teehen.
Anna Tallgren ja Katja Etolin tiedetään hyviksi ystävyksiksi, ja Karkkilalaisen toimituksessa onkin heti välitön ja rento tunnelma. Kaikesta näkee ja kuulee, että naiset todellakin ovat syviä ja hyviä ystäviä keskenään. Toinen saattaa jatkaa kaverin aloittamaa virkettä, joka päättyy usein hervottomaan yhteisnauruun. Väitetäänkin, että nimenomaan huumorin taju ja taso ovat ystävyyden ja kaveruuden parhaita mittareita.
Anna Tallgren ja Katja Etolin eivät kuulemma peilaa ystävyyttään lainkaan politiikan kautta. Silti varsinkin Karkkilassa on kysyttävä, miten se mahdollista. Miten Kokoomuksen puheenjohtaja voi olla Vasemmistoliiton puheenjohtajan paras ystävä? Ja sama toisinpäin.
– Näin vain on, Anna Tallgren sanoo ja määrittelee Katja Etolinin sielunkumppanikseen.
– Tai ei sittenkään, tuo on ihan liian platku ja kulunut ilmaisu… me olemme toistemme perheenjäseniä, Anna täsmentää hetken mietittyään.
– Siinä mielessä kyllä, että me jaetaan toistemme kanssa aivan kaikki jutut, Katja jatkaa.
Karkkilalaiset löysivät toisensa Helsingissä
Etolin ja Tallgren ovat ikätovereita, mutta Katja muutti äitinsä kanssa vuonna 1988 Karkkilasta Nokialle, eikä tuntenut Annaa (silloin Kuusela). Kohtalolla on kuitenkin omat metkunsa. Sen salaisena aseena oli henkilö nimeltä Henna-Riina Kuusela.
– Henna oli minun lukiokaverini Sibelius-lukiossa Helsingissä ja itse asiassa tuleva kälyni, Anna Tallgren valottaa.
Katja Etolin puolestaan kävi lukionsa Tampereella, mutta tapasi samaisen Henna-Riinan lukion jälkeen Oriveden Opistossa, jossa kumpainenkin opiskeli, eri linjoilla tosin.
Sitten Annan ja Henna-Riinan tiet veivät Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan. Tytöt asuivat samassa asuntolassa.
– Kaikissa pienissä asuntokopeissa pimputettiin pianoa tai vingutettiin viulua, Anna nauraa.
Katja ja Henna olivat jatkaneet Orivedellä alkanutta ystävyyttään ja Katja vieraili usein asuntolassa Helsingissä ja tutustui samalla Annaan.
Yhdessä aina kun vain mahdollista
Annan ja vuonna 2009 Karkkilaan palanneen Katjan ystävyys on jatkunut koko ajan vahvana. Se on kestänyt Annan avioliiton ja tämän perhekuviot kahden tyttären kera.
– Katja on paljon läsnä perheemme arjessa. Mennään usein neljästään pulkkamäkeen, kirjastoon, mattopyykille, metsäretkille tai vaikka Hesburgeriin, Anna sanoo.
Katja ja Anna viettävät paljon aikaa myös kaksistaan – silloin kun kiireisten ja menevien naisten aikataulusta vain löytyy sopiva rakonen.
– Ja kyllä me sellainen monesti kaivetaan, jos ei muuta, niin vaikkapa kävellään kaupunginvaltuustosta pienen mutkan kautta koteihimme, Katja kertoo.
Kävelylenkeillä riittää puhumista. Silloin pohditaan elämää ja sen käänteitä, jutellaan sosiologiasta ja opiskelusta, jonka kumpikin määrittelee intohimokseen. Tallgrenilla on suoritettuna kaksi gradua, Etolin on valtiotieteen kandi ja opiskelee edelleen. Tallgren työskentelee Karkkilan lukiossa musiikinopettajana, ja hänellä siintää mielessä väitöskirjan teko musiikkikasvatuksen tiimoilta.
– Kannustamme alati toisiamme ja olemme toistemme opinto-ohjaajia, Anna innostuu.
– Mutta samalla opponentteja, vastaväittäjiä toisillemme, Katja jatkaa.
Sama tavoite, eri keinot

Myös politiikka nousee kävelyjen aikana esille.
– Kuntapolitiikka ja kaupungin asioista päättäminen on kuitenkin aika lailla eri asia kuin vaikkapa vääntäminen valtakunnan politiikasta, Katja Etolin miettii.
Kumpikin nainen sanoo ajavansa Karkkilan ja sen asukkaitten etua.
– On itse asiassa vain hyvä, että olemme eri puolueissa ja jopa vastakkaisissa leireissä, Anna Tallgren arvelee.
– Tuo on varmaan totta. Silloin kaupungin asioiden hoitamiseen tulee ehkä laajempi perspektiivi ja erilaisia tulokulmia, Katja Etolin vahvistaa.
Molemmat puheenjohtajat näkevät tärkeinä perusasioiden, kuten terveyspalvelujen ja lukion säilyttämisen ja kehittämisen. Kun kysytään keinoja, naisten mielipiteissä alkaa olla eroja.
– On yleisessä tiedossa, että Karkkilan säästötavoite on 3–3,5 miljoonaa euroa. Se pitää saavuttaa mahdollisimman nopeasti, jotta olemme tulevaisuudessakin itsenäinen kunta, Anna Tallgren pamauttaa.
Katja Etolin näkee hänkin sopeuttamisen välttämättömänä Karkkilassa, mutta aikataulusta ja sopeuttamisen tavoista hän on eri mieltä.
– Säästöihin ei mielestäni kuulu esimerkiksi julkisen puolen irtisanomiset, Katja Etolin täsmentää.
Tallgrenin mukaan niihinkin voidaan joutua turvautumaan, jos käyttötalous niin vaatii.
Ystävään voi luottaa aina ja kaikessa
Palataan vielä ystävyysteemaan, kun ystävänpäiväkin on jo lähellä. Miten tuttavat ja kenties vähän vieraammatkin mahtavat suhtautua naisten puoluerajat ylittävään ystävyyteen? Katja Etolin ja Anna Tallgren katsahtavat vähän hämillään toisiaan.
– Ei kai millään tavalla, en minä ainakaan ole huomannut mitään erityistä, Anna miettii.
– Jos sellaista on, niin mitä sitten? Ei se meitä hetkauta, Katja täräyttää.
Tallgren ja Etolin vaikuttavat todellakin niin itsevarmoilta, että tuo on helppo uskoa.
Lopuksi ystävykset saavat tilaisuuden nimetä parhaan ominaisuuden ystävästään.
– Ensinnäkin meille molemmille on yhteistä se, että me tarkkailemme ja etsimme ratkaisuja, emmekä tyydy raapimaan vain asioiden pintaa. Mutta että parasta Katjassa… hän on sataprosenttisesti läsnä kaikessa mitä teemme, ja täydellisen lojaali, Anna Tallgren hehkuttaa.
– Anna on pyyteetön ja avoin suhteessamme ja totaalisen luotettava. Me pidetään aina ja kaikessa toistemme puolta ja toisistamme huolta, Katja Etolin sanoo.