Unelmakoti nousee Tuorilaan
Vähä-Herttuat palasivat miehen lapsuuden maisemiin
Aune ja Otto Vähä-Herttuan tulevassa kodissa on jo seinät paikoillaan ja katto korkealla. Suurista ikkunoista avautuu upea näköala Pyhäjärvelle ja sen yli Vattolan suuntaan. Tuorilassa keväällä alkanut taloprojekti on sujunut aikataulussaan, seuraavaksi on edessä sisäpintojen tasoitus ja maalaaminen sekä talotekniikan asentaminen. Neliöitä Vähä-Herttuoiden talossa on hiukan yli 200.
Aune ja Otto menivät kesällä naimisiin ja pitivät hääjuhlan Karkkilan työväentalolla. Nuoripari on niitä kovasti kaivattuja paluumuuttajia. Otto on syntyperäinen karkkilalainen ja muutti lukion jälkeen opiskelemaan ja asumaan muualle. Tuttu juttu siis monelle muullekin täkäläiselle nuorelle. Hän valmistui talotekniikan insinööriksi ja työskentelee pääkaupunkiseudulla työnjohtajana projektipäällikön tittelillä.
Aune eleli aikoinaan hänkin pari vuotta Karkkilassa, jossa yhä asuu hänen sukuaan, kuten äiti ja isovanhemmat. Hän valmistui sosionomiksi ja on töissä ammattijärjestö Talentiassa. Pari muutti Karkkilaan toukokuussa ja asuu uuden talon valmistumiseen saakka vuokralla keskustan kerrostalossa.
Aune ja Otto asuivat viime viisi vuotta Helsingin Kalliossa. Muutto sykkivän pääkaupungin keskustan liepeiltä verkkaiseen pikkukaupunkiin on takuulla suuri. Vähä-Herttuat katsahtavat toisiaan ja naurahtavat.
– Kieltämättä näinkin voisi sanoa, Otto aloittaa ja jatkaa:
– Elämän rytmi oli Kustaankadulla asuessa tietenkin toinen kuin täällä, mutta minä kyllä tiesin mitä Karkkilassa on edessä. Halusimme kumpikin rauhallisempaan paikkaan, eivätkä kuviot ainakaan vielä ole tuntuneet liian pieniltä tai ahtailta.
– Etsimme taloja ja tontteja myös muista lähikunnista. Niihin verrattuna Karkkila on kuitenkin ihan oikea kaupunki keskustoineen, Aune Vähä-Herttua pohtii.
– Eikä se elämä koronakeväänä kovin hektistä ollut Helsingissäkään, Otto tarkentaa.
Tontin löytäminen vei aikaa
Kun Vähä-Herttuat olivat saaneet ajatuksen poistua Helsingistä, he alkoivat etsiä taloja Karkkilasta ja lähialueilta. Sopivan uutta ei kuitenkaan tahtonut löytyä, joten syntyi idea mahdollisuudesta hankkia tontti ja rakentaa siihen itse. Eteen tuli uusi yllätys. Varsinkaan Karkkilassa omakotitontteja ei ollut myynnissä juuri ollenkaan. Kaupungin tarjonta tuntui rajoittuvan Aurinkorinteeseen, mutta Vähä-Herttuat kaipasivat toisenlaista asumismiljöötä. Sopiva yksityisen kauppaama tontti löytyi sitten Oikotien verkkosivuilta. Kaupat Tuorilan tontista tehtiin talvella ja rakentaminen aloitettiin lupaprosessin jälkeen huhtikuussa. Luparuljanssi poikkeuslupineen sujui Karkkilan viranhaltijoiden kanssa kuulemma joustavasti.
Otto Vähä-Herttua hallitsee jo koulutuksensakin puolesta monia rakennuspuolen töitä ja on myös tehnyt itse paljon rakennuksella. Talon pystyttäminen on kuitenkin monien ammattiosaajien yhteistyömaa ja oma ajankäyttö rajallista. Rakentamisen osaamista löytyy Karkkilasta paljon, ja taloprojektissa on hyödynnetty paikallista ammattitaitoa.
– Meille oli alusta asti selvää, että tehdään mahdollisimman paljon itse. Joillekin muille rakentamista miettiville saattaisi olla iso apu yrityksestä, joka voisi ottaa kokonaisvastuun talon pystyttämisestä Avaimet käteen -periaatteella.
Karkkilaan olisi tulijoita
Aune ja Otto Vähä-Herttua palkkasivat heti alkuun avuksi ammattisuunnittelijan.
– Heikki Tallamäen panos oli todella merkittävä ja säästi aikaamme, Otto kehuu.
– Saatoimme olla joissakin ratkaisuissa ensin eri mieltä, mutta vähän asiaa pohdittuamme huomasimme, että kyllä Heikin suunnitelma toimi sittenkin paremmin, Aune toteaa.
Kumpikin suosittelee talon rakentamista aloitteleville ehdottomasti palkkaamaan ammattisuunnittelijan, jos suinkin mahdollista.
Vähä-Herttuoiden rinnetontilla seisova talo on osittain talopaketti. Se on kuitenkin suunniteltu parin toiveiden mukaan ja on sisäratkaisuiltaan persoonallisen ja toimivan tuntuinen.
– Kyllä täällä näkyy paljon omien kätemme jälkeä, Aune Vähä-Herttua vahvistaa.
Pariskunta antaa vielä yhden neuvon muille kodinrakentajille.
– Aikataulusta ei kannata tehdä liian tiukkaa. Silloin kasvaa vain stressi, eikä se ole tietenkään hyväksi millekään tai kenellekään.
Oman väljän aikataulun mukaan Tuorilan-talo on valmis ”joskus alkuvuodesta”.
Aune ja Otto palaavat vielä Karkkila-teemaan. Siinä missä Helsingissä oli vain yksi tuhansista kaupan asiakkaista, Karkkilassa tuntee olevansa aina yksilö. Palvelu on täällä sen mukaista – henkilökohtaista ja hyvää.
Vähä-Herttuat tuntevat muitakin pääkaupunkiseudulla asuvia entisiä karkkilalaisia, jotka suunnittelevat paluuta lapsuuden maisemiin.
– Monia nuoria perheitä eivät 50-luvulla rakennetut talot melko pienine tontteineen välttämättä kiinnosta, eikä uudempiakaan ole oikein myynnissä. Olisikin hienoa, jos kaupunki voisi tarjota monipuolisemmin tontteja. Ja saisihan niitä myös markkinoida, Otto Vähä-Herttua heittää ilmoille vinkin.
