70 vuotta taksitoimintaa päättyi Ikkalassa
Harri Jokivirta jätti taakseen yli kolme miljoonaa kilometriä

Yksi aikakausi päättyi Ikkalassa helmikuun alussa, kun monelle pusulalaiselle ja karkkilalaiselle tuttu taksikuski Harri Jokivirta lähti eläkepäivien viettoon. Vasta 58-vuotias Jokivirta teki päätöksen lopulta koronan johdosta, vaikka taksiliiketoiminnan kannattavuutta on nakerrettu jo pidemmän aikaa.
– Suurin muutos tapahtui 2014, kun Kela siirtyi suorakorvausmenettelyyn, mikä pakotti autoilijat liittymään aluekeskuksiin, jonne siirtyivät myös kaupunki- ja kuntakortit. Asiakas ei enää saanut tilata autoa tutulta kuljettajalta ja autoilijoista tuli keskusten renkejä. Vuoden 2017 taksiuudistus heikensi toimintaedellytyksiä entisestään.
– Korona oli kuitenkin viimeinen niitti. Tärkein asiakasryhmäni vanhukset vähensivät liikkumistaan merkittävästi. Minun oli kannattavampaa jäädä eläkkeelle.
Jokivirta on ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa. Hän oli 20 vuotta Nummen ja Pusulan Ammattiautoilijat ry:n rahastonhoitaja ja 18 vuotta lääninkokousedustaja. Yksi huipennus uralla oli, kun hän osallistui vuonna 2006 Taksi 100 vuotta -juhlaan Finlandiatalolla.
– Tästä on ollut muun muassa se hyöty, että meille järjestettiin monenlaisia koulutuksia. Esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä kuljettajille markkinoitiin eläkesäästövakuutusta, jota olen maksanut siitä asti. Sen avulla voin jäädä nyt eläkkeelle.

Alalle isän jalanjäljissä

Jokivirta päätyi alalle isänsä Aarnen jalanjäljissä. Vuonna 1950 taksitoiminnan aloittanut Aarne Jokivirta lopetti ajamisen vuonna 1979, ja taksilupa siirtyi hänen kuolemansa jälkeen Kaarin-leskelle. Hänellä ei kuitenkaan ollut ajokorttia, ja liikennöintiä hoitivat jonkin aikaa kuljettajat. Harri Jokivirta sai kuljettajakortin huhtikuussa 1982 ja oman taksiluvan vuonna 1985.
– Ensimmäinen kyyti oli Ikkalan silloisesta vanhainkodista Ahonpään tienhaaraan ja kyydittävänä oli koulutoverini pikkusisko.
Harri Jokivirralla on vuosien varrella ollut 15 autoa, joista yhtätoista hän on ajanut itse. Kilometrejä on kertynyt 3 050 000, joilla pääsisi 75 kertaa maapallon ympäri. Vuonna 2003 toiminta laajeni perheyritykseksi, kun puoliso Marjo alkoi ajaa koululaiskyytejä tilataksilla. Marjon sairastuminen pakotti hänet vaihtamaan alaa 13 ajovuoden jälkeen.
Eläkepäiville Jokivirta suuntaa hyvillä mielin. Tekemistä riittää muun muassa han moo don parissa, josta hän sai hiljattain ruskean vyön.
– Työn suola ovat olleet mahtavat asiakkaani, joiden ansiosta olen saanut unohtumattomia kohtaamisia urani varrella. Iso kiitos niistä heille.