Ahmoon työväentalolla saatiin karkkilalainen näkökulma vuoden 1918 tapahtumiin
Aihe herätti paljon kiinnostusta.
Karkkilalaista näkökulmaa vuoden 1918 sisällissotaan saatiin lauantaina Ahmoon työväentalolla Karkkilan Vasemmistoliiton järjestämässä tilaisuudessa, jossa keskustelua alustivat aihetta tutkimuksissaan sivunneet Kirsti Salmi-Niklander ja Anne Koivunen. Lisäksi kuultiin Anu Frosteruksen ja Soile Närhin musisointia aihepiirin hengessä.
– Punakaarti otti U.l. Pyhäjärvellä rauhallisesti vallan 29.1.1918. Sen johtohahmoja olivat muun muassa räätälimestari Niilo Paavo Vesala, puuseppä Heikki Oskar Wirtanen ja Robert Tuohus sekä tehtaalta Matti Ollikkala ja Anton Eloranta, kertoi Kirsti Salmi-Niklander.
– Tehtaan patruuna Hjalmar Linderin omaisuus otettiin haltuun. Punaisen terrorin määrä oli silloisella U.l. Pyhäjärvellä verrattain vähäinen. Koko paikkakunnalla paikalliset punaiset surmasivat vain kaksi täkäläistä valkoista. Kaikkiaan henkensä sisällissodassa menetti Sotasurmat-tietokannan mukaan 153 U.l. Pyhäjärvellä asunutta.
Sisällissodan vaiheista Karkkilassa alustivat aihetta tutkimuksissaan sivunneet Kirsti Salmi-Niklander ja Anne Koivunen.
Anne Koivunen teki oman gradunsa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirkkohistorian laitokselle. Siinä hän tutki Ahmoon maatyöväen ja vuokratilallisten suhteita kirkkoon ja pitäjän päättäjiin 1889–1919.
– Halusin ottaa mukaan paikallishistoriaa. Ensimmäinen löytämäni aiheeseen liittyvä maininta liittyi silloiseen kirkkoherra Kustaa Varmavuoreen. Tämä luonnehti Ahmoota rauhattomaksi paikaksi. Hän arvosteli ahmoolaisia usein, ja erityisesti hän vastusti tanssia. Kuitenkin hän puolusti paikkakuntaa ja sen asukkaita muun muassa erilaisissa lehtikirjoituksissa.
– Siihen aikaan seurakunta järjesti lukukinkereitä, joissa mitattiin lukutaitoa. Näistä pidettiin myös kirjaa ja kiinnostavaa on, että Ahmoolla punakaartin johtotehtävissä toimineista monella oli hyvä lukutaito.
Ahmoolaislla oli oma punakaartin osasto. Tehtaan ympäristössä punakaarti rakentui Högforsin Tarmon ympärille, kun taas Ahmoolla kokoajana oli Ahmoon Oras. Yleisesti tehtaan työntekijät olivat maltillisempia kuin maalaisproletariaatti.
Silminnäkijöiden kertomuksia säilynyt
Tammikuun lopusta toukokuun puoleen väliin vuonna 1918 kestänyt konflikti jätti suomalaisiin syvät jäljet. Yksi merkittävimmistä sisällissodan muistovuoden teemoista on ollut muistitiedon asema ja sen siirtyminen sukupolvelta toiselle. Silminnäkijäkertomuksia on säilynyt jonkin verran, lisäksi kurkistus tapahtumiin saatiin muun muassa Työväen muistitietotoimikunnan kautta säilyneistä karkkilalaissyntyisen Mauno Veiston muistelmista.
– Punakaarti antautui saksalaisille 25.4.1918 ja Veisto muistelee saksalaisten junan saapumista. Punaisten oli määrä toimittaa kaikki aseet seurahuoneelle. Kaikkia aseita ei määräaikaan mennessä saatu paikalle, joten punaisia otettiin panttivangeiksi ja lastattiin härkävaunuihin. Juna vei heidät Hyvinkäälle, jossa Sotasurmat-tietokannan mukaan surmattiin 19 pyhäjärveläistä.
Surmansa sai muun muassa merkittävässä tehtävässä punakaartissa ollut seppä Erik Juho Tanner, jonka sukulainen Sakari Tanner oli paikalla tilaisuudessa.
– Hän on jäänyt hieman historian hämärään, joitakin tarinoita olen suvussa kuullut. Tiesin vain, että hän kuului Hyvinkäälle lähetettyihin ja hän sai siellä surmansa. Tässä tuli siis itsellenikin uutta tietoa.
Sakari Tannerin sukulainen oli yksi Hyvinkäällä junalla viedyistä ja siellä ammutuista paikkakuntalaisista.
Punakaartilaisia piileskeli metsissä ja osa onnistui pelastautumaan, osa ammuttiin. Högforsin punakaartin jäseniä vietiin myös Tammisaareen vankileirille. Heistä 25 kuoli joko leirillä tai heti sieltä palattuaan. Ahmoolla tuomittiin valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden pöytäkirjojen mukaan 35 henkeä, joista kolmannes oli torppareita tai torpan poikia ja kolmannes palstatilallisia tai heidän poikiaan. Tuomituista noin 40 prosentilla oli tyydyttävä tai hyvä toimeentulo. Ainoastaan yksi oli merkitty kokonaan varattomaksi ja noin puolella merkintä varallisuudesta puuttui. Ahmoon punakaarti ei siten poikennut siitä tiedosta, että kaikkein köyhimmät eivät taistelleet punakaartin etujoukoissa.
Ahmoolta löytyi myös muista kaartilaisista poikkeava henkilö, ruotsalaistaustainen metsätyönjohtaja. Hän oli ainoa, joka oli kirjoittanut anomuksensa ruotsiksi. Hän kirjoitti olevansa muutenkin muita ”vähemmän punainen”. Toiset punakaartilaiset taas väittivät juuri hänen houkutelleen väkeä kaartiin.
– Hänestä löytyy maininta myös Ahmoon punakaartin pöytäkirjoista, jotka löytyivät 2000-luvun alussa kyläkirjan teon aikaan, tiesi Pekka Wikberg.
Sisällissodan vaiheita Bremerissä
Sisällissodan aikaisesta U.l. Pyhäjärvestä oli esillä valokuvia, joista kertoi museonjohtaja Tommi Kuutsa. Kuvia voi kesällä nähdä lisää Punainen Karkkila -näyttelyssä Valimomuseossa 20.5.–29.7.
Lopuksi ääneen pääsi tapahtuman juonnostakin vastannut Katja Etolin, joka veti yhteen päivän teemaa. Hän on omassa pro seminaarityössään tutkinut, oliko punakaarti täällä tehdastyöläisten vai maaseudun tilattomien kapina ja oliko vallankumous täällä osa kulttuurituotteiden luomaa myyttiä torppareiden kapinasta.
– Karkkilassa toiminnassa oli mukana arviolta 750 henkeä. Ahmoon kaartin ”radikalisoitumisen” mahdollisia syitä on tutkimuksessa arvailtu ja yhtenä selittävänä tekijänä on pidetty muun muassa rautatien mukanaan tuomaa ansaintamahdollisuuksien kiristymistä.
– Järjestäytymistä tapahtui myös muissa luoteisen Uudenmaan kunnissa, vain Pusulassa kaarti jäi 1917 perustamatta, vaikka sielläkin työväestön ja maanomistajien välillä oli ristiriitoja. Nummella ja Pusulassa kaartit koostuivat maatyöläisistä, Lohjalla taas tehdastyöläisistä ja muista kaupunkilaisissa ammateissa työskentelevistä. Vihdissä taas oli paljon tilattomia ja kartanoiden palkollisia. Luoteis-Uudenmaan kaarteille yhteistä oli se, että torppareita ja torppareiden poikia oli mukana paljon. Tämä haastaakin käsityksen tilattomien ratkaisevasta roolista kaartien synnyssä.
