Kaupunkilehti Karkkilalainen, seurakunta ja minä

Espoon hiippakunnan piispa Kaisa-Mari Hintikka ja Karkkilan seurakunnan kirkkoherra Hannu Bogdanoff tutustuivat Nyhkälän kouluun Karkkilassa viime syksynä. Kuva Kaupunkilehti Karkkilalaisen arkisto.

Hannu Bogdanoff

Kaupunkilehti Karkkilalainen täyttää 30 vuotta. Seurakunta ja kirkkoherra haluavat onnitella kolmekymppistä paikallislehteä artikkelilla, jossa muistelen yli 17 vuotta kestänyttä suhdettani Karkkilan paikallislehteen. Olen kerännyt henkilökohtaisia lehteen ja seurakuntaan liittyviä muistoja vuosien varrelta. Niiden tarkoitus korostaa paikallislehden tärkeää merkitystä yksittäiselle ihmiselle ja yhteisölle tiedonvälittäjänä ja julkisena tilana.

Nimi paikallislehteen

Yhteinen historiani Karkkilan seurakunnan ja Kaupunkilehti Karkkilalaisen kanssa alkoi joulukuussa 2002. Sovimme silloinen kirkkoherra Juhani Kortteen kanssa, että tekisin töitä Karkkilan seurakunnalle palkkioperusteisesti. Käytännössä tämä tarkoitti kiireapulaisen hommia ilman pappisvihkimystä.
Karkkilalaisen päätoimittaja Heikki Savola siteerasi kirkkoherra Kortetta ja kirjoitti Bogdanoffin olevan seurakunnassa tavallaan koeajalla. Varsinainen uutinen oli kirkkovaltuuston puheenjohtajalle Arvi Akkaselle myönnetty seurakuntatyön kultainen ansiomerkki ja uurnahautausmaan perustamistyöt.
Kortteen päätös ei juuri paikallislehteä kiinnostanut, tuskin lukijoitakaan, mutta itselleni se oli merkittävä. Se merkitsi alkua monelle itselleni tärkeälle pitkäaikaiselle suhteelle. Kaiken kukkuraksi sain nimeni lehteen, sivuhuomautuksena, mutta lihavoituna.

Kaikesta ei uutiseksi

Helmikuussa 2003 kirkkoneuvosto valitsi minut Karkkilan seurakunnan seurakuntapastoriksi. Sovimme, että aloitan kesäkuun alussa. Neuvoston päätös ei ollut yksimielinen, mutta eriävän mielipiteen sisältämästä päätöksestä ei ollut lehteen. Sillä oli paljon tärkeämpää kirjoitettavaa. Maaliskuussa käytiin eduskuntavaalit, joissa Salla Salo oli Uudenmaan viidenneksi suosituin Vasemmistoliiton ehdokas.
Virkaanastumiseni ei ollut uutinen kuin minulle ja lähipiirilleni. Kaupunkilehden kesänumerot täyttyivät kesätapahtumista. Seurakunnan ja minun kesäni puolestaan ripareista.
Kun selaa Karkkilalaisen vuosikertaa ensimmäiseltä työvuodeltani, huomaan muistoni oikeiksi. Kirjoitukset ovat täynnä tulevaisuuden uskoa, sekä kaupunki että seurakunta pohtivat veroprosentin laskua. Yhteiskunnallisessa sävyssä ei tunnista samanlaista alakuloa kuin nykyään.

Tärkeitä artikkeleita

Seuraava itselleni merkittävän artikkelin lehti julkaisi marraskuun viimeisenä päivänä 2011. Artikkelissa kirkkoherra Korte kertoo päiviensä Karkkilan seurakunnassa käyvän vähiin. Hänet oli juuri valittu Lohjan seurakunnan kirkkoherraksi.
Artikkeli oli seurakuntalaisille ja minulle tärkeä, tosin eri näkökulmasta. Kortteen lähtö Lohjalle tiesi minulle nimitystä vt. kirkkoherraksi. Muutaman vuoden päästä olin itse kuvassa, etusivulla, uusi takki päällä ja kukkakimppu kädessä. Artikkeli kertoi, että voisin vuodeksi 2004 poistaa virkanimikkeeni edestä kirjaimet vt.

Onneksi kaikki ei ole julkista

Yksityiselämäni tärkeimmät tapahtumat eivät onneksi ole päätyneet lehteen. Muutto Karkkilaan oli yksityisasia ja pysyi sellaisena. Samoin puoliso ja avioliitto, jonka vaimoni kanssa solmimme eräänä kesäperjantaina kirkossa työpäivän päätteeksi. Naapurit tai paikallislehtikään aina tiedä kaikkea, vaikka niin väitetään.
Tämänkin jälkeen on paikallislehdessä ollut monta itselleni tärkeää artikkelia, kaikki poikkeuksetta seurakuntaa koskevia. Karkkilalainen on ollut seurakunnalle hyvä ja merkittävä yhteistyökumppani. Sellaisena toivon sen myös pysyvän.

Paikallislehti on tärkeä

Minä kuulun sukupolveen, joka on aina lukenut sanomalehtiä. Lehti määrittelee tärkeät ihmiset ja tärkeät uutiset. Kun lapseni urheilivat, kokosin paikallislehden jutuista leikekirjan. Jutut korostivat, että urheilulla oli merkitystä. Paikallislehti on erityisen tärkeä. Karkkilalaisesta ei tarvitse edes maksaa, mikä on lukijalle suuri etuoikeus. Lehti kirjoittaa lähiympäristöstä: tiedottaa, arvioi, analysoi ja ottaa kantaa. Paikallislehdellä on suuri merkitys koko yhteisölle.