Suomi 100 -vuoden lippulaiva Karkkilassa: Täällä Pohjantähden alla Työväen Näyttämön esityksenä

Kuva Täällä Pohjantähden alla -näytelmän avoimista harjoituksista. Kuva Eero Kulla.

Kuten ohjaaja Mika Nikander ohjelmalehtisessä sanoo, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-on suorastaan itsestäänselvyys Karkkilan kesäteatterin näytelmäksi itsenäisen Suomen täyttäessä 100 vuotta.

Näytelmässä keskitytään ajallisesti 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Ollaan Hämeessä, Pentinkulmalla, jossa asuvat torpparit ja tilalliset, piiat, rengit ja paroni sekä seurakunnan pappi perheineen keskellä kärjistyvää tilannetta.

Toisaalta paikka voisi olla myös Karkkila, jossa elettiin samalla lailla kuohuvia aikoja. Karkkila – Högfors – tosin oli tehdaspaikkakunta, joten täällä käytiin monentasoisempaa luokkataistelua kuin Pentinkulmalla: yhtäältä oli ympäröivän maaseudun maanomistajien ja maattomien kärjistyneet välit, toisaalta tehdastyöväestön ja tehtaanomistajien ristiriidat. Oma osansa sopassa olivat myös täällä majailevat venäläiset sotilaat ja muu linnoitustyömaan jälkeinen liikaväki.

Högforsiin näytelmän voi liittää siksikin, että yksi keskushahmoista, räätäli Halme, on karkkilalaisten tulkinnassa muutettu naispuoliseksi. Tällä halutaan tuoda esiin paikkakunnalla vaikuttanut ompelija Lydia Virtanen, kulttuurielämän ja työväenliikkeen johtohahmo vuosikymmenien ajan. Erittäin onnistunut ajatus – kokihan Lydia Virtanen kapinan myös henkilökohtaisesti. Hän oli 17-vuotiaana mukana punakaartissa lääkintätehtävissä ja selvisi nipin napin elossa Hennalan sotavankileiriltä. Näytelmässä Kirsi Kahela tekee räätäli Halmeena hienon roolin Virtasen hengessä.

Näytelmä on suuri ponnistus tekijäryhmältä

Täällä Pohjantähden alla näytelmässä on lähemmäs 50 näyttelijää. Heitä on joka lähtöön: on nuoria, vanhoja, lapsia, naisia ja miehiä moneen muottiin. Näytelmää katsoessa ihastutti se, että kaikki eläytyivät rooleihinsa innostuneesti – yhtään pelkkää läpilukua tai näyttämön läpijuoksua ei näkynyt. Liekö harjoitteluajan surkea sää vain sisuunnuttanut joukkoa.

Näytelmän kesto on väliaikoineen kolme tuntia. Ensimmäinen osa kuvaa arkielämää Pentinkulmalla. Keskiössä ovat Koskelat, Laurilat ja Kivivuoret, kolme torppariperhettä joilla jokaisella on toive parempaan tai edes ihmisarvoiseen elämään. Vastavoimana ovat Töyryn tilalliset, paroni ja pappilan väki. Heille köyhälistön, roskaväen nousu on kauhistus. Ensimmäisessä osassa päästään tutustumaan henkilöihin, nähdään humoristisia kohtauksia, romantiikkaa ja yhteisön elämää.

Toinen osa keskittyy punakapinaan ja sodankäyntiin traagisine seurauksineen. Valkoisiin kohdistuneet murhateot yksilöidään omina kohtauksinaan. Punaisten kohtalot ovat joukkoteloituksia tai nimettömien kuolemaa vankileireillä.

Näytelmä on tunnelmaltaan voimakas. Kaikki kohtaukset toimivat, roolihenkilöiden välinen kemia on kunnossa. Tuttuun tapaan joukkokohtauksilla ja yksinkertaisen taidokkaalla lavastuksella luotiin maisemia ja tunnelmia. Rooleissa isomman kuorman kantoivat hienosti Ilari Leskinen ja Satu Lehtonen, Akseli ja Elina. Kivivuoren isäntänä velmuili hyvin Mika Tallgren. Anna Tallgren puolestaan oli Leppäsen Aune: todella taitavasti Aunen hahmo taiteili koomisen ja traagisen välimaastossa, vilahtipa hahmossa viitteitä myös itsenäisestä oman tien kulkijasta, ei pelkästä ”kiertopalkinnosta”. Laurilan perhe on näytelmässä hurjin ja kohtalo surullisin. Marko Arlinin Anttoo-torppari oli esittäjälleen selvästi mieluinen luonnerooli. Seija Suilo tulkitsi Aliina-vaimon hahmon todella onnistuneesti.

Mukana näyttelijöitä useassa polvessa

Erityisesti näyttelijöistä kiinnittivät huomiota pienimmät lapsinäyttelijät Matias Heikkinen, Topi ja Taavi Lehtonen, Miro Snygg sekä Laura ja Liisa Tallgren. He olivat erittäin intensiivisesti läsnä eri kohtauksissa. Sekä Satu Lehtonen että Anna Tallgren kertoivat, että omien lasten kanssa on näytelmän teemoista keskusteltu jo helmikuusta lähtien, kun harjoitukset alkoivat. Lapset ymmärtävät, että näytelmä on fiktiota, mutta tietävät myös sen, että tällaista on Suomessa oikeasti tapahtunut.

Anna mainitsi, että varsinkin Liisa-tytär on ollut jo Talkootansseista lähtien innostunut teatterista, ja tytöt ovat harjoituksissa olleet innolla mukana täysivaltaisina näyttelijäporukan jäseninä. Satu Lehtonen kertoi, että Topi oli viime vuoden mukana Työväenopiston nuorisoteatterissa ja nautti siitä kovasti. Taavi puolestaan on tanssinut Vinhan riveissä, joten esiintymiskokemusta on hänelläkin. Hän lisäsi, että lapset voisivat toimia vaikka kuiskaajina, niin hyvin näytelmä on mennyt veriin. Anna puolestaan totesi, että lapsilla kohtaukset ovat paremmin halluissa kuin aikuisilla.

Esityksiä kaikkiaan 18 kappaletta

Työväen Näyttämö on taas tehnyt tärkeän, hienosti toteutetun esityksen, jota muistellaan pitkään. Se muistuttaa, millainen raadollisuudessaan oli itsenäisyytemme alkutaival . Todellisuus kun juhlapuheissa voi unohtua.

Fagerkullan näyttämöllä esiinnytään heinäkuussa yhteensä 18 kertaa. Näytelmä on tosiaankin hyvin vaikuttava. Vaikka siinä on lapsia mukana, ei esitys herkimmille lapsille ja nuorille välttämättä sovi. Nenäliinat mukaan, lisäksi ylimääräistä pehmustusta pepun alle ja lämmintä illan varalle. Väliaikatarjoilut myyvät Käsityökahvilan Tuula ja Teppo.