Jouluevankeliumi Jukka Salmen mukaan
(Pienen kylän kujia puikkelehtii kovalla kiireellä vanha äijä, Joosef. Hän pysähtyy pienen savesta ja kivestä tehdyn talon eteen.)
JOOSEF: Huhuu! Tuota tuota…Huhuu! Muutin mieltäni! En hylkääkään sinua. Kihlaan sinut sittenkin! Kun unessani paljastui, että se mikä sinussa on alkanut, onkin Pyhän Hengen tekosia.
(Raskaana oleva tyttö tulee ulos. )
JOOSEF: Ja sitten toinen asia: Keisarilta kävi käsky!
MARIA: Tä? (varjostaa kädellä silmiään, kun aurinko häikäisee) – Siis mitä?
JOOSEF: Lähdemme Beetlehemiin. Verollepantavaksi. Sinä ja minä.
MARIA: (katsoo vanhaa miestä epäillen) Jaa.
(Kävelevät 160 kilometriä ja saapuvat Beetlehemiin.)
MARIA: (horjuu ja pitää mahasta kiinni) Nyt alkaa tuntua siltä että… lapsi…
JOOSEF: Pidättele! Pidättele ainakin niin kauan että päästään johonkin sisälle.
MARIA: (alkaa itkeä) Ei syntyvää lasta voi pidätellä.
JOOSEF: (hakkaa nyrkillä majalon seinää) Haloo! Päästäkää sisään!
MAJATALON EMÄNTÄ: Ei tänne mahdu. On täyttä.
OHI KULKEVA KERJÄLÄINEN: (Kuiskaa) Menkää tuonne vetohärkien talliin.
(Joosef ja Maria livahtavat karjasuojaan.)
MARIA: Se alkaa tulla. Pakko… mennä… selälleen…( synnyttää poikalapsen Joosefin käsiin.)
LAPSI: Ääää!
SONNIT YMPÄRILLÄ : Ammuuuu!
JOOSEF: ( Nostaa lapsen Marian rinnalle, leikkaa napanuoran poikki ja vetää nuorasta istukan ulos) Olispa kannullinen vettä että saisi vähän huuhdeltua tätä verisörsseliä käsistä.
MARIA: Shh! Tuolla sisäänkäynnin luona on möliseviä miehiä.
JOOSEF: (kuuntelee suu pyöreänä ja kämmen korvan takana) Ne tuntuvat etsivän jotain vastasyntynyttä.
LAPSI: Äää!
MARIA: Piilota lapsi.
JOOSEF: Mihin?
MARIA: Pane se tuohon härkien syöttökaukaloon.
(Sisään ryntää joukko miehiä.)
PAIMEN 1: (änkyttää kalpeana) Me ollaan pa-pa-paimenia.
PAIMEN 2: Oltiin kedolla lampaita vahtimassa, kun taivaalta laskeutui kirkasta valoa hohkaava… omituinen… juippi. (näyttää käsillä miten olento laskeutui)
PAIMEN 3: Se alkoi puhua ja sanoi, että härkätallista löytyy suuri ilo.
PAIMEN 4: Pelättiin niin perkeleesti.
PAIMEN 5: Kun niitä hohtavia laskeutui siihen kokonainen pataljoona.
PAIMEN 1: Ne sanoivat että ”ku-kuninkaaksi voideltu Israelin vapauttaja” makaa kapaloihin käärittynä… sy-sy-syöttöka-kaukalossa…
LAPSI: Ääää!
(Paimenet kääntyvät ääntä kohti ja näkevät vastasyntyneen kaukalossa heinien seassa. Ensin he mykistyvät, sitten he syöksyvät ulos suojasta juoksentelemaan hulluna ympäriinsä kertomaan kaikille mitä ovat kokeneet.)
JOOSEF: (kuultuaan oviaukolta kröhinää) Sisään!
(Ovesta astuu kohteliaasti kumartaen kolme ulkomaalaisen näköistä miestä.)
TIETÄJÄT: Oikein hyvää iltaa, vai aamuko se jo taitaa olla? Olemme tietäjiä itäisiltä mailta.
JOOSEF JA MARIA: Iltaa.
TIETÄJÄT: Näimme planeettojen liikkeistä, että juutalaisille on syntynyt juuri nyt, jossain näillä main uusi kuningas. Kirkas tähtönen johdatti meidät tälle kiinteistölle. Olemmeko oikeassa paikassa? Lymyääkö täällä vajan siimeksessä tänne kätketty vastasyntynyt kuningas?
(Joosef ja Maria tuijottavat miehiä.)
LAPSI: Äääää!
TIETÄJÄT: Oo, tuolla hän on! Heinillä härkien kaukalon. Ööö… Ovathan nuo sarvipäät kesyjä?
(Vieraat hiipivät kaukalon luo, polvistuvat ja alkavat avata tuomiaan lahjapaketteja.)
TIETÄJÄ 1: Tässä sinulle kukkarollinen kultarahoja, oi kuningas.
TIETÄJÄ 2: Minulla on tämmöinen suitsukesetti, eli kimpale olibaanihartsia ja hopeinen polttokippo.
TIETÄJÄ 3: Minä lahjoitan ison purkillisen tätä kallista voidetta, mirhamia.
(nousevat seisomaan, kumartavat vielä ja poistuvat.)
TIETÄJÄT: Näkemiin.
LAPSI: Ääää!
(Seuraavana aamuna Joosef pysäyttelee karjasuojan ohi kulkevia ihmisiä.)
JOOSEF: Psst! Missähän päin mahtaa olla tuo Egypti?
OHIKULKIJA: Mikä?
JOOSEF: Egypti. Se maa. Se missä on niitä pyramiideja.
OHIKULKIJA: Oiskohan se tuonne päin?
TOINEN OHIKULKIJA: Ei, kyllä Egypti on minun mielestäni tuolla päin.
MARIA: (imettää vauvaa) Miksi sinä kyselet ihmisiltä Egyptistä?
JOOSEF: Olemme menossa sinne.
MARIA: Eikö me mennäkään verollepantavaksi?
JOOSEF: Ei. Tuli muutos. Uusi määräys uudessa unessa. Menemme Egyptiin.
MARIA: Ai jaa.
JOOSEF: Muista pakata ne lahjat mukaan. Etteivät jää tänne.
MARIA: (huokaa) Tänne ja sinne, ja sinne ja tänne…
JOOSEF: Mitä?
MARIA: (uupuneena) Ei mitään. Tulee vaan mieleen sitä sun tätä. Että mihinköhän kaikkeen minä vielä sinun ja tämän lapsen kanssa joudun.
JOOSEF: Pää pystyyn, tyttö! Mikäs hätä sinulla on? Seuraat vaan minun unieni ohjeita. Ai niin! Pojan nimeksi tulee sitten Immanuel. Sain siitä ilmoituksen unessa.
MARIA: Mikä? (katsoo Joosefia rauhallisesti silmiin) Ja ei muuten tule!
