Mies joka voitti Janne Ahosen

Torniin, mutta tällä kertaa uimahyppytorniin.

Harvoin voi kätellä olympiavoittajaa. Se oli jo lähellä, kun toimitukseen astui Marko Jokiniemi. Koronarajoitusten vuoksi käsipäivää ei kuitenkaan sanottu.
Sisään tullut solakka mies, Marko Jokiniemi siis, voitti viime talvena kultaa mäkihypyn veteraanien ”olympiakisoissa” Itävallan Planicassa. Hän kilpaili sarjassa 40–44 vuotta. Samoissa kilpailuissa hyppäsivät myös muun muassa sellaiset entiset kansainväliset mäkitähdet kuin Martin Koch ja Andreas Goldberger, omissa ikäsarjoissaan toki. Viime talven menestystä täydensivät lisäksi miehen saavuttamat kaksi SM-kultamitalia.
Jokiniemi asuu Salossa. Hän on palomies, jonka toiminta-aluetta on läntinen Uusimaa ja siellä Nummela ja Karkkila, jonka paloasemalla hän usein päivystää.
Pelastusharjoituksissa on käyty myös paikallisella Pyhäjärvellä, jonne nytkin suunnataan, tällä kertaa uimaan, sillä Jokiniemellä on sopivasti vapaapäivä. Hän ottaa pyynnöstä mäkisukset rannalle kuvausrekvisiitaksi.
Marko Jokiniemen mäkihyppyura alkoi jo viisivuotiaana Somerolla.
– Isän kaveri Pekka Turkki oli innokas mäkimies, ja hän rakensi omalle pojalleen neljänkymmenen metrin mäen, varustettuna vieläpä hissillä, Marko Jokiniemi sanoo.
Pojat hyppivät kotimäessään ahkerasti ja osallistuivat myös kilpailuihin ympäri eteläistä Suomea seuransa Somerniemen Veikkojen väreissä. Ensimmäisessä kilpailussaan 7-vuotiaana Jokiniemi leiskautti komeat 15 metriä perinteisellä tyylillä.

Marko Jokiniemi aloitti kilpailemisen jo seitsemänvuotiaana.18-vuotiaitten

18-vuotiaitten
Suomen mestaruus

Kilpailuja kertyi iän myötä lisää, samoin metrejä hyppyihin. Uran pisimmälle hypylle mitattiin Rukalla pituutta komeat 142 metriä. Jokiniemi menestyi mäkikisoissa, ja nappasi muun muassa 18-vuotiaitten Suomen mestaruuden. Nuorukainen oli sellaisten herrojen kuin Mika Kojonkoski ja Kari Pätäri valmennuksessa, joten tulosta oli lupakin odottaa.
– Olen voittanut jopa itsensä Janne Ahosen, kylläkin 14-vuotiaana, Jokiniemi kertoo virne suupielessä ja pilke silmäkulmassa.
Ahonen on pari vuotta Jokiniemeä vanhempi ja on kautta aikojen yksi Suomen menestyneimpiä mäkihyppääjiä. Siinä missä Janne Ahonen satsasi vielä aikuisenakin lajiin, Marko Jokiniemeä alkoi armeijaikäisenä kiinnostaa muut asiat enemmän. Harjoittelu jäi vähemmälle, ja alkoi koneistajakoulutus ammattikoulussa.
– Osallistuin armeijan jälkeen vielä pariin kisaan, joissa sijoitukset olivat kolmenkympin nurkilla. Totesin, ettei homma kannata, ja vein sukset vintille, Jokiniemi muistelee.

Jokiniemen pituusennätys on 142 metriä.

Hyppytorni veti puoleensa

Kolmenkympin korvilla Jokiniemi huomasi kaipaavansa jälleen hyppytorniin. Hän kaivoi suksipussin esiin ja aloitti harjoittelun. Samoihin aikoihin toteutui myös toinen haave: hän pääsi kouluttautumaan toiveammattiinsa palomieheksi.
– Kylläkin vasta toisella kerralla. Ensimmäinen yritys tyssäsi 10 metriä lyhyeksi jääneeseen Cooper-testitulokseen.
Toisella kerralla vaadittu 2800 metrin raja ylittyi, ja se kuulemma onnistuisi lenkkeilyä harrastavalta palomieheltä nykyäänkin.
Jokiniemi aloitti enemmän tai vähemmän säännöllisen mäkihyppytreenauksen, johon kuuluu kunnon ylläpidon ohella hyppäämistä. Hän vierailee pari kertaa kuussa Paimion tai Lahden muovimäissä, joissa harjoittelu on mahdollista läpi vuoden.
Harjoittelu on siis kantanut hedelmää, ja mäkiveteraani on poikamaisen innostunut lajistaan. Seuraavat veteraanien MM-kisat ovat ensi vuonna Venäjällä Sverdlovskissa, mutta lähtöpäätöstä ei ole vielä kuulemma tehty.
– Se on melko iso taloudellinen satsaus, ja kaikkihan menee tietenkin omasta pussista, Marko Jokiniemi pohtii.
Mäkihyppyä pidetään mitään pelkäämättömien nuorukaisten lajina. Sen Jokiniemikin myöntää.
– Avaushyppyni kolmikymppisenä kantoi heti 90 metriä, mutta täytyy myöntää, että aika pitkään kesti lähteä vauhtimäkeen 120 metrin mäessä, Jokiniemi sanoo hymyillen.

Marko Jokiniemen mitalisaalista.

Kulta löytyi Taivalkoskelta

Marko Jokiniemi kaivaa laukusta ison nipun erivärisiä palkintomitaleja, joista komeimpana kimaltelee talven olympiakulta. Jokiniemi onnistui kuitenkin nappaamaan näitä metalliesineitäkin arvokkaamman palkinnon eräistä ikämiesten suomenmestaruuskisoista Taivalkoskella. – Näin hyppytornista tämän upean naisen yleisön joukossa, ja onnistuin saamaan hänet rinnalleni, Jokiniemi sanoo ja kaappaa puolisonsa Jaana Päkkilän kainaloonsa.

Jaana Päkkilä löytyi kainaloon mäkikisayleisöstä.